— Mitä halpoja puheita! Kuinka kelvottomia periaatteita! Oi, herra apotti, kuinka vähän te välitätte yhteishyvästä ja kuinka huonosti ansaitsette runoilijain kunnon kansalaisille lupaaman tammenlehväseppeleen! Teidän olisi tullut syntyä tatarien tai turkkilaisten maassa, Djingiskanin tai Bajasetin orjana, eikä Europassa, jossa opetetaan julkisen oikeuden ja filosofian periaatteita. Mitä! Siedättekö huonoa hallitusta haluamatta edes vaihtaa! Sellaiset mielipiteet rangaistaisiin minun suunnittelemassani valtiossa ainakin maan paolla tai eristämisellä. Niin, herra apotti, perustuslakiin, jota mietin ja joka järjestetään vanhan ajan periaatteiden mukaan, liitän nyt rangaistuksia teidän laistenne kelvottomien kansalaisten varalle. Ja määrään kuritusta kaikille sellaisille, jotka voidessaan parantaa valtiota eivät tee sitä.
— Heh, heh! ilostui apotti nauramaan. Niinpä ette annakaan minulle halua asettua teidän Salentiumiinne. Se mitä siitä kerrotte taivuttaa minut uskomaan, että siellä saisi olla ainaisen pakon alla.
Herra Hibou vastasi mietelmällisesti:
— Siellä olisi pakko harrastaa vain hyveitä.
— Ah! huudahti apotti, kylläpä se Syrakusan mummo oli oikeassa! On parasta olla huolissaan, jos herra Jean Hibou pääsisi seuraamaan Duboïs'ta ja Fleury'lâ! Lupaatte minulle, hyvä herra, väkivaltaisten ja teeskentelijöiden hallituksen, ja kiiruhtaaksenne lupaustenne vaikutusta, haluaisitte tehdä minusta vesikauppiaan tai kylvettäjän jonkun Amsterdamin kanavan varrelle. Suur' kiitos! Jään Saint-Jacques'in kadulle, jossa saa juoda viileää viiniä uhmaillen ministereitä. Luuletteko houkuttelevanne minua tuolla kunnon ihmisten hallituksen peilikuvalla, jotka ympäröivät yksityisten vapauden sellaisilla kielloilla, ettei siitä enää voi nauttiakaan?
— Herra apotti, sanoi Jean Hibou kiihtyen kiihtymistään, onko rehellistä ahdistaa hallitusmuotoa, johon olen saanut ajatuksen Bastillessa, ja jota ette tunne?
— Hyvä herra, virkkoi kunnon opettajani, epäilen hallituksia, jotka suunnitellaan vehkeilyissä ja kapinoissa. Vastustus on hyvin huono hallituskoulu, ja älykkäät valtiomiehet, jotka sen avulla pääsevät valtaan, pitävät tarkkaa huolta siitä, että hallitsevat ihan päinvastaisten periaatteiden mukaan kuin ne, joita he ennen julistivat. Se on nähty Kiinassa ja muuallakin. Samat välttämättömyydet, jotka hallitsivat heidän edelläkävijöitään, ohjaavat heitä. Uutuutena tuovat he vain kokemattomuutensa. Siinä eräs niitä syitä, jotka saattavat minut ennustamaan, että uusi hallitus on paljon sietämättömämpi kuin se, jonka se syrjäyttää, siitä paljoakaan eroamatta. Emmekö jo ole kokeneet sen?
— Siis, sanoi herra Jean Hibou, te puollatte väärinkäytöksiä?
— Kuten sanoitte, myönsi hyvä opettajani. Hallitukset ovat kuin viinit, jotka mietonevat ja sokeroituvat ajan kuluessa. Happamimmatkin menettävät lopulta hiukan happamuuttaan. Pelkään valtiota ensi kukoistuksessaan. Kammoan tasavallan tuikeaa nuoruuttaa. Ja kun kerran täytyy olla huonosti hallittu, pidän parhaimpana ruhtinaita ja ministereitä, joiden ensimäinen into on mennyt.
Herra Jean Hibou painoi taas hatun silmilleen ja sanoi jäähyväiset kiukustuneella äänellä.