Herra Jérôme Coignard hiipi aivan hänen taakseen siepatakseen hänen olkapäänsä yli himoitsemansa uutiset. Tuo oppinut ja perin nerokas mies ei omannut pienintäkään osuutta tämän maailman hyvyyksistä, ja kun hän oli juonut lasillisen Pikku Bachuksessa, ei hänen taskuunsa jäänyt ropoakaan sanomalehtien ostoon. Luettuaan herra Blaizot'n selän takaa rouva Morangèren todistuksen, hän huudahti, että niin piti käydä, että hänestä oli mieluista nähdä vääryyden kukistuvan kukkuloiltaan naisen heikon käden vaikutuksesta, josta Pyhässä Raamatussa kerrotaan monta ihmeellistä esimerkkiä.
— Vaikka tämä nainen, lisäsi hän, onkin tuota publikaanien seuraa, jota en rakasta, niin hän kuitenkin muistuttaa noita voimakkaita naisia, joita Kuninkaitten kirjassa ylistetään. Hänessä miellyttää tuo nuoruuden ja älykkyyden harvinainen yhdistelmä ja osoitan mieltymystäni hänen sievän voittonsa johdosta.
Herra Roman keskeytti:
— Varokaa, herra apotti, lausui hän kättään ojentaen, varokaa, ettette vain tarkastele tätä juttua erikoiselta ja yksilölliseltä kannalta, ottamatta huomioon, kuten teidän tulisi tehdä, siihen liittyviä yleisiä etuja. Kaikessa tulee ottaa huomioon valtiosyyt, ja selväähän on, että nuo suvereeniset syyt vaativat rouva Morangèrea olemaan puhumatta tai että hänen puheisiinsa ei ainakaan olisi uskottu.
Herra Gentil kohotti nenäänsä kirjoistaan.
— Tuon välikohtauksen tärkeyttä on suuresti liioiteltu, lausui hän.
— Ohoh, herra sihteeri, jatkoi herra Roman, emme saata uskoa, että seikka, joka saa teidät menettämään paikkanne, olisi mitätön. Sillä teidän niskaannehan se koituu, teidän ja esimiehenne. Omasta puolestani valitan sitä. Mutta ministereitten kukistumisessa minua aina lohduttaa se, että he olivat kykenemättömiä estämään sen edeltä käsin.
Herra Gentil ilmaisi hiukan silmää iskien, että hän tässä suhteessa oli täydellisesti herra Romanin kannalla.
Tämä jatkoi:
— Valtio on kuin ihmisruumis. Kaikki sen tehtävät eivät ole jaloja. Niinpä on sellaisia, joita täytyy salata, ja kaikkein tarpeellisimpiakin.