— Mitä, hyvä herra, sanoi apotti, oliko siis tarpeellista, että Lescot käyttäytyi noin vangitun vaimoa kohtaan? Se oli häpeällistä!
Oh! sanoi herra Roman, se oli häpeällistä, kun se tuli tunnetuksi. Sitä ennen se ei ollut mitään. Jos haluatte nauttia hallittuna olemisen siunauksesta, joka yksin kohottaa ihmiset eläinten yläpuolelle, niin on hallitseville jätettävä keinot käyttää valtaansa. Ja niistä on salaaminen ensimäinen. Sen johdosta kansanvaltainen hallitus, joka on kaikkein vähimmän salainen, on samalla heikoin. Luuletteko tosiaan, herra apotti, että ihmisiä voi johtaa hyveellä? Se olisi turhaa unta.
— Sitä en usko, vastasi hyvä opettajani. Olen huomannut elämäni eri vaiheissa, että ihmiset ovat vain viilejä eläimiä, joita saattaa hillitä vain väkivallalla ja viekkaudella. Mutta siinäkin tulee käyttää jonkunlaista kohtuutta, eikä saa liiaksi loukata niitä harvoja hyviä tunteita, jotka heidän sielussaan ovat sekaantuneet huonoihin vaistoihin. Sillä luotiinhan ihminen, niin kehno, tyhmä ja ilkeä kuin hän onkin, Jumalan kuvaksi, ja häneen on jäänyt joitakuita piirteitä tästä ensimäisestä olemuksestaan. Hallitus, joka on lähtöisin keskinkertaisesta ja halvasta kunniallisuudesta, saattaa kansansa häpeään ja on syrjäytettävä.
— Puhukaa hiljemmin, herra apotti, säikähti sihteeri.
— Hallitsija ei ole koskaan väärässä, sanoi herra Roman, ja teidän ohjeenne, herra apotti, ovat kapinallisia. Olisi oikein teille ja kaltaisillenne, ettei teitä ollenkaan hallittaisi.
— Vai niin! sanoi kunnon opettajani. Jos hallitus, kuten te väitätte, on luotu vain petoksesta, väkivallasta ja kaikenlaisesta nylkemisestä, ei tarvitse pahoin peljätä, että tuo uhkaus vaikuttaisi jotakin, ja meillä on vielä kauan käytettävissämme ministereitä ja maakuntain päälliköitä asioitamme hoitamassa. Tahtoisin vain, että näiden sijalle tulisi toisia. Uudet eivät saattaisi olla huonompia kuin entisetkään, ja olisivatpa kenties hiukan parempiakin.
— Olkaa varuillanne, väitti herra Roman, olkaa varuillanne! Valtiossa on ihmeellistä juuri sen johdonmukainen jatkuvaisuus, ja se seikka, että maailmassa ei ole täydellistä valtiota, johtuu minun mielipiteeni mukaan siitä, että vedenpaisumus Noakin aikana aiheutti epäjärjestystä kruunun perintöjärjestykseen. Siitä häiriöstä emme ole vieläkään selvinneet.
— Olette huvittava teorioinenne, kiisti kunnon opettajani. Maailmanhistoria on täynnä vallankumouksia. Siinä ei ole muuta kuin ruhtinaiden kelvottomuuden aiheuttamia kansalaissotia, meteleitä ja vehkeilyjä, enkä tiedä, mitä nykyään on enemmän ihmeteltävä: hallitsevien hävyttömyyttäkö vai kansojen kärsivällisyyttä.
Sihteeri valitteli silloin, että herra apotti Coignard tuomitsi väärin kuninkuuden hyviä tuloksia, ja herra Blaizot selitti moittien, ettei sovi väitellä valtion asioista kirjakauppiaan puodissa.
Kun pääsimme ulos nykäisin oivaa mestariani hihasta.