Miraut särpi lientänsä ja isäni lähti apotti Coignardin kanssa pistäytymään Pikku Bachuksessa.
Näin vietimme Kuningatar Hanhenjalan ravintolassa pyhää paaston aikaa. Mutta heti pääsiäisaamuna, kun Saint-Benoît-le-Bétourné'n kellot kaikuivat ylösnousemuksen riemua, isäni pisti vartaaseen kanoja, sorsia ja kyyhkysiä tusinoittain, ja liekehtivän uunin nurkassa Miraut nuuski rasvan hyvää hajua, heiluttaen häntäänsä ahkerasti, miettivänä ja vakavana. Vanhana, väsyneenä, melkein sokeana se vielä nautti tämän maailman iloja, jonka pahat puolet se otti vastaan alistuvasti. Hän oli viisas, enkä ollenkaan ihmettele, että äitini otti niin järkevän olennon osalliseksi hurskaihin toimiinsa.
Kuunneltuamme korkean messun, aterioimme hyvältä tuoksuavassa puodissa. Isäni mukana tuli aterialle tuulahdus uskonnollista iloa. Tavallisesti hänellä oli ruokavieraina eräitä ylituomarin apulaisia ja oiva opettajani, apotti Coignard. Pääsiäisenä, armon vuonna 1725 muistan hänen tuoneen mukaansa herra Nicolas Cerisen, jonka hän oli löytänyt jostain vinttikerroksesta Muurarinkadulta, missä tuo oppinut mies kirjoitteli koko päivät ja yöt uutisia kirjallisesta maailmasta Hollannin kustantajille. Pöydällä kohosi rautakorissa vuori punaisia munia. Ja kun apotti Coignard oli lukenut ruokaluvun, nuo munat joutuivat keskustelun aiheeksi.
— Aelius Lampridus kertoo, aloitti Nicolas Cerise, että Aleksanteri Severuksen isän kana muni punaisen munan tuon valtaistuimelle määrätyn lapsen syntyessä.
— Tuo Lampridus, joka oli verrattain tyhmä, vastasi oiva opettajani, olisi saanut jättää tuon jutun akoille, jotka sitä levittelivät. Teillä on liiaksi arvostelukykyä, herra Cerise, johtaaksenne kristillisen tavan tarjota punaisia munia pääsiäisenä mokomasta mahdottomasta tarusta.
— Enhän tosin uskokaan, että tapa johtuisi Aleksanteri Severuksen munasta, vastasi Nicolas Cerise. Ainoa johtopäätös, jonka siitä haluan tehdä, on se, että punainen muna pakanoitten keskuudessa merkitsi korkeimpaan valtaan pääsyä. Muutoinkin, jatkoi hän, oli täytynyt jollakin tavalla värjätä tuo muna, sillä kanat eivät muni punaisia munia.
— Suokaa anteeksi, sanoi äitini, joka lieden luona seisten täytteli vateja, olen nuoruudessani nähnyt mustan kanan, joka muni ruskeaan vivahtavia munia. Sen vuoksi uskon kyllä, että on kanoja, joitten munat ovat punaisia tai punaiseen vivahtavia, esimerkiksi sellaisia kuin tiili.
— Se on hyvin mahdollista, sanoi hyvä opettajani, ja luonto on tuotteissaan paljon vaihtelevampi kuin tavallisesti luulemme. Eläinten syntymisessä sattuu kaikenlaista outoa, ja luonnonhistoriallisissa, museoissa tapaamme paljoa kummallisempia hirviöitä kuin punainen muna on.
— Niinpä on kuninkaan museossa, jatkoi Nicolas Cerise, viisijalkainen vasikka ja kaksipäinen lapsi.
— Vielä kummallisempaa näin Auneaussa, Chartres'n lähellä, sanoi äitini, asettaen pöydälle tusinoittain makkaroita hapankaalissa, joitten miellyttävä tuoksu nousi katon malkoja kohti. Olen nähnyt äsken syntyneen lapsen, jolla oli hanhen jalat ja käärmeen pää. Kätilö, joka auttoi sen maailmaan, säikähti niin, että heitti sen tuleen.