— Oh! sanoi kelpo mestarini, se ei ole erikoisen huomattava asia.
— Suokaa anteeksi, vastasi herra Shippen, se on tärkeä asia, sillä nykyinen ministeristö on tory-, uusi whig-puoluetta, ja muutenkin on kaikki huomattavaa, mitä Englannissa tapahtuu.
— Olemme kuitenkin, vastasi hyvä opettajani, nähneet Ranskassa paljon suurempia mullistuksia kuin tuo. Olemme nähneet neljän valtiosihteerin paikalle asetettavan kuusi tai seitsemän neuvostoa, jokaisessa kymmenen jäsentä ja herrat valtiosihteerit on leikattu kymmeneen kappaleesen ja sitte taas palautettu alkuperäiseen muotoonsa. Aina tällaisen vaihdoksen tapahtuessa toiset vannoivat, että kaikki oli hukassa, toiset, että kaikki oli pelastettu. Ja niistä tehtiin laulujakin. Puolestani kiinnitän vähän huomiota siihen, mitä ruhtinaitten työhuoneissa tapahtuu ottaen lukuun, ettei elämän kulku yhtään muutu. Sillä uudistusten jälkeen ihmiset ovat yhtä itsekkäitä, ahneita, ilkeitä ja julmia kuin ennen niitä; vuorotellen älyttömiä ja hurjia. Ja aina on kuitenkin melkein yhtä paljon lapsia, avioliittoja, aisankannattajia ja hirtetyitä, joka ilmaisee yhteiskunnan mainiota järjestystä. Tuo järjestys on pysyvä, hyvä herra, eikä mikään saata hämmentää sitä, sillä se on perustettu inhimilliselle kurjuudelle ja tyhmyydelle — siinä avustajia, jotka eivät koskaan petä. Ne hankkivat tälle rakennukselle sellaisen kestävyyden, että se kykenee vastustamaan huonoimmankin ruhtinaan ja tuon kelvottoman virkamiesjoukon hyökkäykset, vaikka jälkimäiset tukevatkin edellistä.
Isäni, joka kuunteli keskustelua silavavarras kädessään, teki siihen hiljaisella lujuudella sen oikaisun, että hyviäkin ministereitä on olemassa, ja että hän erikoisesti muisti erään, äsken kuolleen, hyvin viisaan määräyksen julkaisijana, joka turvasi ravintoloitsijoita teurastajien ja leipureitten kaikki ahmivalta vallanhimolta.
— Saattaa niin olla, herra Paistinkääntäjä, jatkoi hyvä opettajani, ja siitä asiasta pitäisi keskustella leipurinkin kanssa. Mutta harkitsemisen arvoista on se, että valtakunnat pysyvät pystyssä, ei suinkaan eräitten valtiosihteereitten viisauden takia, mutta useitten miljoonain ihmisten tarpeitten vuoksi, jotka elääkseen harjoittavat kaikenlaisia halpoja ja inhottavia ammatteja kuten teollisuutta, maanviljelystä, kauppaa, sotaa ja merenkulkua. Nuo kurjat yksilöt luovat sen, mitä sanotaan kansojen suuruudeksi, ja ruhtinailla ja ministereillä ei ole siinä mitään osaa.
— Erehdytte, hyvä herra, väitti englantilainen, ministereillä on osansa siinä, sillä he säätävät lakeja, joista yksi ainoa saattaa rikastuttaa kansan tai viedä sen vararikkoon.
— Mitä siihen tulee, intti apotti, on se sattuman varassa. Koska valtion asiat ovat niin laajat, ettei yhden miehen äly kykene niitä käsittämään, täytyy antaa ministereille anteeksi, että he toimivat sokeasti, omaamatta minkäänlaista jälkitietoisuutta tekemästään hyvästä tai pahasta, ja myöntää, että he ovat menetelleet kuin sokkosilla ollen. Muuten, jos arvostelisimme tuota pahaa tai hyvää taikauskotta, tuntuisivat ne meistä kovin vähäpätöisiltä, ja epäilen, saattaisiko lailla tai määräyksellä olla sellainen vaikutus kuin väitätte. Otan esimerkiksi ilotytöt, joista yksin on vuoden aikana annettu enemmän määräyksiä kuin vuosisadassa kaikista muista valtakunnan ihmisluokista, ja he hoitavat kuitenkin ammattiaan tarkkuudella, joka on sukua luonnonvoimille. He nauravat lapsellisille mustaamisyrityksille, joita eräs Nicodème-niminen virkamies heistä keksii, ja tekevät pilaa pormestari Baiselancesta,[4] joka useitten ylituomareitten ja haastemiesten kanssa on muodostanut oikean liiton heitä vastaan. Voin vakuuttaa, että Cathérine pitsinnyplääjä ei tiedä edes Baiselancen nimeäkään, ja se jää hänelle tuntemattomaksi aina kuolemaan saakka, joka on kristillinen, tai ainakin niin toivon. Ja tästä johdan sen, että kaikki lait, joilla ministerit salkkujaan paisuttavat, ovat roskapaperia, eivätkä voi elättää eikä estää meitä elämästä.
— Herra Coignard, sanoi Greenwichin lukkoseppä, käyttämänne kielten halpuudesta huomaa, että teidät on muovailtu elämään orjuudessa. Puhuisitte aivan toisin kuninkaista ja ministereistä, jos teillä olisi, kuten minulla, onni nauttia vapaasta hallituksesta.
—- Herra Shippen, selitti apotti, oikea vapaus on tämän maailman turhuuksista eristäytyneen mielen vapautta. Valtiollisesta vapaudesta välitän yhtä vähän kuin pilaantuneesta perunasta. Se on vain harhaluuloa, jolla petetään tietämättömien turhamielisyyttä.
— Vahvistatte ajatustani, sanoi herra Shippen, että ranskalaiset ovat apinoita.