Välskäri ja eräät säälivät ihmiset, jotka häntä auttoivat, koettivat rauhoittaa häntä. Mutta vain kuningas saattoi antaa armoa. Asianajaja F. Fédet laati anomuksen, jonka monet Dijonin arvohenkilöt allekirjoittivat ja se vietiin hänen majesteetilleen. Silloin juuri hovissa vietettiin juhlia Ranskan prinsessan Henriette Marien avioliiton johdosta Englannin kuninkaan kanssa. Tämän avioliiton kunniaksi Ludvig Oikeamielinen myönsi armon. Hän antoi tyttöparalle täydellisen armahduksen, ollen sitä mieltä, että tämä oli kärsinyt rangaistuksen, joka oli yhtä kova, vieläpä ankaruudessa voittikin tuomion määräämän.
Takaisin elämään päässeenä Hélène Gillet vetäytyi Bressen luostariin, jossa hän elämänsä loppuun saakka harjoitti mitä ankarinta hurskautta.
Sellainen on — lisäsi pikku vahtimestari — tosikertomus Hélène Gillet'istä, ja kaikki tuntevat sen Dijonissa. Eikö se ole hauska, herra apotti?
XX.
Oikeus.
(Jatkoa.)
— Voi, sanoi oiva opettajani, nyt ei aamiaiseni menekään alas. Sydäntäni kääntää tuo kamala näky, jonka te, hyvä herra, olette kertonut niin kylmästi, ja tuon neuvoksetar Jossen palvelijattaren kohtalo, kun hänet vietiin hirtettäväksi, vaikka hän olisi kelvannut parempaankin.
— Mutta, hyvä herra, enkö sanonut teille, että tuo tyttö oli varastanut emännältään ja ettekö halua, että varkaat hirtetään?
— On kyllä totta, myönsi hyvä opettajani, että tapa on sellainen, ja koska tavan voima on vastustamaton, en sitä ollenkaan oudoksu elämäni jokapäiväisessä kulussa. Niinpä filosofi Senecakin, joka muutoin oli lempeyteen taipuvainen, laati siroja tutkielmia, sillä aikaa kun Roomassa, ihan hänen läheisyydessään, orjia naulittiin ristiin pikkurikoksista. Sellaista kertoo esimerkiksi orja Mitridateen tarina. Hän kuoli ristillä vain sen takia, että oli herjannut isäntänsä, alhaisen Trimalcion jumaluutta. Henkemme on senlaatuinen, ettei mikään tavallinen tai jokapäiväinen sitä loukkaa. Ja tapa kuluttaa, niin sanoakseni, harmiamme kuten ihmetystämmekin. Minua ihmetyttää joka aamu, sitä ajattelemattakin, että onnettomia päivän kuluessa hirtetään tai teilataan. Mutta kun kuoleman tuomion ajatteleminen tulee tajuttavammaksi, sydämeni joutuu häiriöön, ja kun nyt näin tuota kaunista tyttöä kuljetettavan kuolemaan, kurkkuni kuristuu siinä määrin, että tämä pieni kalakaan ei pääse siitä läpi.
— Mitä on kaunis tyttö? sanoi vahtimestari. Pariisissa ei ole katuakaan, jossa niitä ei yön kuluessa tehtäisi tusinoittain. Miksi tämä oli varastanut emännältään, neuvoksetar Josselta?