Äkkiä nousi jostakin likaviemäristä niin ruttoinen löyhkä, että monet rupesivat voimaan pahoin; eräs nainen pyörtyi ja jätettiin tajuttomana kansalliskaartilaisille, jotka kantoivat hänet muutaman askelen päässä olevan pumpun alle. Kaikki pitelivät nenäänsä; kuului murinaa, hätääntyneitä ja kauhistuneita huudahduksia. Ihmiset tuumivat, olisiko jokin eläin haudattu sinne tai olisiko kenties joku pahansuopainen pannut sinne kalan tai lähtisikö tuo löyhkä mahdollisesti jostakin ruumiista; se saattoi myös olla jonkun aatelismiehen tai papin raato, joka syyskuun murhien ajoilta oli unohtunut johonkin läheiseen kellariin. — Sinnekö niitä pantiin?
— Niitä heitettiin kaikkialle!
— Se on varmaankin joku Châtelet'n ruumiista. Syyskuun toisena päivänä näin niitä kolmesataa yhdessä kasassa Pont au Changella.
Pariisilaiset pelkäsivät näiden vanhan järjestelmän miesten kostoa, jotka kuolleinakin vielä myrkyttivät heidät.
Évariste Gamelin asettui jonoon: hän oli tahtonut säästää vanhalta äidiltään pitkän seisomisen vaivat. Hänen naapurinsa, kansalainen Brotteaux, oli hänen mukanaan, tyynenä, hymyilevänä, ja Lucretius pisti esiin hänen nuuskanruskean takkinsa aina avoimesta taskusta.
Tuo kunnon ukkeli kehui tätä näkyä erinomaiseksi irvileikiksi, uuden
Téniers'in siveltimen arvoiseksi.
— Nämä lumppuäijät ja nämä mummot, hän sanoi, — ovat paljon hauskempia kuin kreikkalaiset ja roomalaiset, jotka nykyään ovat niin rakkaita maalareillemme. Minä puolestani olen aina pitänyt flaamilaisesta koulusta.
Mutta viisaana ja tahdikkaana hän jätti mainitsematta, että hän oli omistanut kokonaisen gallerian hollantilaisia tauluja, gallerian, jonka kanssa ainoastaan herra de Choiseulin kokoelma kykeni kilpailemaan arvossa ja lukumäärässä.
— Ei ole muuta kaunista kuin antiikki, vastasi maalari, — ja se, mikä kantaa sen hengen leimaa; mutta myönnän kyllä, että Téniers'in, Steenin tai Ostaden karkeat kuvittelut ovat sittenkin arvokkaampia kuin Watteaun, Boucher'n tai Van Loon kiiltokoreus: ihmisyys on niissä rumennettu, mutta ei vedetty lokaan ja häpeään kuten Baudoin ja Fragonard tekevät.
Ilmoituslehtien myyjä meni ohi: