Naiskansalainen Gamelin kutoi sukkaa katsellen poikaansa silmälasiensa yli.
— Berzélius, sinun vanha mallisi, kävi täällä ja pyysi kymmentä livreä, jotka sinä olit hänelle velkaa: minä annoin sen hänelle. Pikku Joséphinella on ollut vatsa kipeänä kaikista niistä makeisista, joita puuseppä on syöttänyt hänelle. Minä keitin hänelle rohtoa… Desmahis kävi täällä myös sinua tapaamassa; hän oli pahoillaan siitä, ettet ollut kotona. Hän olisi kernaasti tahtonut kaivertaa jotakin sinun piirustustesi mukaan. Hän pitää sinua hyvin lahjakkaana. Tuo kunnon poika tarkasteli luonnoksia ja piti niistä hyvin paljon.
— Sitten kun on saatu rauha maahan ja kaikki salaliitot
tukahdetuksi, sanoi maalari, — niin jatkan jälleen Orestestani.
Minun tapanani ei ole kiittää itseäni, mutta tuo pää on tosiaan
Davidin arvoinen.
Hän muotoili majesteellisella ääriviivalla voiton jumalattarensa kättä.
— Hän ojentaa palmuja, hän sanoi. — Mutta olisi melkein kauniimpaa, jos itse hänen käsivartensakin olisivat palmuja.
— Évariste!
— Mitä, äiti?…
— Olen saanut tietoja… arvaa kenestä…
— En tiedä.
— Juliestä… sisarestasi… Hän ei ole onnellinen.