Mutta veli Ange luki Benedicite'n ja teki ristinmerkin liemimaljan yli.
— Ohoh! sanoi isäni, — ei mitään ilveitä, kaunis lintuseni! Ja tunnustakaa, että olette istunut kirkon vankilassa ainakin toisen niistä kahdesta vuodesta, joina teidän Belsebub-naamanne ei ole näkynyt seurakunnassa. Saint-Jacques-katu on tällä aikaa ollut kunniallisempi ja koko kaupunginosa arvossapidetympi. Roviolle tuo vanha syntipukki, joka lähtee laitumelle toisen aasin kanssa ja tytön, joka on kaiken maailman oma!
— Kenties, vastasi veli Ange, silmät alasluotuina ja kädet hihoihin kätkettyinä, — kenties mestari Léonard tarkoittaa Cathérinea, joka minulla on ollut onni kääntää ja johdattaa parempaan elämään, niin että hän itse palavasti pyysi seurata minua ja minun pyhäinjäännöksiäni ja tehdä kerallani kauniita toivioretkiä, eritoten Chartres'in mustan madonnan luo? Minä suostuin siihen ehdolla, että hän pukeutui hengellisen säädyn mukaisesti. Ja sen hän teki nurkumatta.
— Pitäkää suunne! vastasi isäni, — te olette irstailija. Te ette ollenkaan kunnioita pukuanne. Palatkaa sinne, mistä tulitte, tai menkää katsomaan, jos teitä huvittaa, onko Kuningatar Hanhenjalalla kylmänvihoja.
Mutta äitini viittasi munkin istumaan lieden katoksen alle, minkä hän myös teki aivan rauhallisesti.
— Täytyy antaa anteeksi kapusiineille, sanoi apotti, sillä he tekevät syntiä pahaa tarkoittamatta.
Isäni pyysi hra Coignardia, että tämä ei enää puhuisi mokomasta lurjuksesta, jonka pelkkä nimi jo sai hänen korvansa kuumenemaan.
— Mestari Léonard, sanoi apotti, filosofia taivuttaa sielun lempeyteen. Omasta puolestani minä mielelläni annan synninpäästön kaikille konnille, veijareille ja raadollisille. Vieläpä menen niin pitkälle, että en ollenkaan kanna kaunaa hyviä ihmisiä kohtaan, vaikka onkin paljon öykkäreitä heidän säädyssään. Jos te, mestari Léonard, minun tavallani olisitte seurustellut arvossapidettyjen henkilöiden kanssa, niin tietäisitte, että he eivät ole enemmän arvoisia kuin muutkaan ja että heidän tapansa liikkua maailmassa on usein paljon epämiellyttävämpi. Minä olen istunut Séez'n piispan kolmannessa pöydässä, ja kaksi mustapukuista palvelijaa seisoi sivullani: Sovinnaisuus ja Ikävyys.
— Täytyy myöntää, sanoi äitini, että piispan palvelijoilla oli ikävät nimet. Miksi heidän nimensä eivät olleet Champagne, Oliv tai Frontin, kuten tapa on?
Apotti jatkoi: