— Koska teidän armonne ottaa siten asian, vastasi isäni, en minä tahdo estää teitä tulemasta poikani hyväntekijäksi.
— Sillä ehdolla, sanoi äitini, että se ei tapahdu hänen sielunsa kustannuksella. Vannokaa minulle, herra, että olette hyvä kristitty.
— Barbe, sanoi isäni hänelle, sinä olet hurskas ja kunnioitettava nainen, mutta sinä pakotat minut pyytämään tältä herralta anteeksi törkeää käytöstäsi, joka on vähemmän sinun sydämesi vika, sillä se on hyvä, kuin sinun laiminlyödyn kasvatuksesi.
— Antakaa tämän kunnon naisen puhua, sanoi filosofi, ja olkoon hän rauhallinen, sillä minä olen sangen uskonnollinen mies.
— Se on hyvä! sanoi äitini. — Jumalan pyhää nimeä on kunnioitettava.
— Kunnioitan kaikkia hänen nimiään, hyvä rouva, sillä hänellä on useampia. Niitä ovat Adonai, Tetragrammaton, Jehova, Otheos, Athanatos ja Schyros. Ja hänellä on vielä monta muuta nimeä.
— Siitä minä en ole tietänyt mitään, virkkoi äitini. — Mutta teidän sananne eivät minua hämmästytä ollenkaan, sillä olen huomannut, että säätyhenkilöillä on paljon enemmän nimiä kuin tavallisella kansalla. Minun kotipaikkani on Auneau, lähellä Chartres'in kaupunkia, ja minä olin vielä aivan pieni, kun kylän valtaherra muutti tästä maailmasta toiseen. Mutta muistan varsin hyvin, että kun airut kuulutti autuaan herran kuolemaa, hän käytti tästä melkein yhtä monta nimeä kuin on pyhimysten litaniassa. Uskon mielelläni, että Jumalalla on useampiakin nimiä kuin Auneaun valtaherralla, koska hän on vieläkin korkeampi arvoltaan. Oppineet ihmiset ovat hyvin onnelliset, kun he tietävät ne kaikki. Ja jos te tahdotte opastaa minun Jacques-poikaani tässä tiedossa, minä olen oleva teille siitä syvästi kiitollinen.
— Se on siis päätetty asia, sanoi filosofi. — Ja teille, herra apotti, ei varmaan tule olemaan epämiellyttävää kääntää kreikkalaisia kirjailijoita, maksua vastaan, luonnollisesti.
Kunnon mestarini, joka jo oli käyttänyt pari viimeistä tuokiota kootakseen aivoissaan niitä harvoja ajatuksia, jotka eivät vielä olleet aivan toivottomasti viininhöyryillä sekoitetut, täytti pikarinsa, nousi ja loihe lausumaan:
— Herra filosofi, hyväksyn täydestä sydämestäni teidän anteliaan tarjouksenne. Te olette loistava kuolevainen. Katson kunniakseni, jalo herra, olla aina altis teille. On olemassa kaksi huonekalua, joita minä pidän sangen suuressa arvossa. Ne ovat sänky ja pöytä: pöytä, joka vuoroin oppineilla kirjoilla, vuoroin voimakkailla ruokalajeilla katetaan, ja joka muodostaa kannattavan pohjan sekä ruumiin että sielun ravinnolle; sänky, suloisen levon kuin myös julman rakkauden tyyssija. Se oli varmaan jumalallinen mies, joka antoi Deukalionin pojille sängyn ja pöydän. Jos minä teidän luotanne, jalo herra, löydän nämä kaksi kallisarvoista huonekalua, minä olen kuolemattomalla kiitosvirrellä ikuistava teidän nimeänne niinkuin hyväntekijäni nimeä ja ylistävä teitä kreikkalaisilla ja latinalaisilla säkeillä sekä monenkaltaisilla eri runomitoilla.