— Ah, kuiskasi apotti korvaani, — minä alan kaivata isäsi paistintupaa, jossa me söimme niin maukkaita paloja Quintilianusta tutkistellen.
Kiivettyämme leveitä kiviportaita ensi kerrokseen meidät johdettiin erääseen saliin, missä hra d'Astarac parhaillaan kirjoitteli suuren takkavalkean ääressä, keskellä egyptiläisiä ruumiskirstuja, jotka olivat ihmismuotoisia ja joiden sivut maalattuine pyhine kuvineen ja kullattuine kasvoineen, joista pitkät silmät paistoivat, olivat käännetyt seiniin päin.
Hra d'Astarac pyysi kohteliaasti meitä istumaan ja sanoi:
— Odotin teitä, hyvät herrat. Ja koska te molemmat tahdotte olla kyllin ystävällisiä auttaaksenne minua, pyydän teitä olemaan tässä talossa kuin kotonanne. Teidän työnänne täällä on oleva kääntää kreikkalaisia tekstejä, jotka olen tuonut mukanani Egyptistä. En epäile, että tulette käyttämään kaiken uutteruutenne tämän työn suorittamiseen, kun sanon teille, että se kuuluu siihen suureen elämäntyöhön, jonka olen ottanut tehdäkseni. Minun elämäntyöni on löytää se hävinnyt tiede, jonka avulla ihminen voisi kohota kadotettuun valta-asemaansa alkuaineiden yli. Vaikka aikomukseni ei ole tänään nostaa teidän silmienne edestä luonnon huntuja ja näyttää teille Isistä häikäisevässä alastomuudessaan, tahdon kuitenkin uskoa teille tutkimusteni päämäärän, pelkäämättä teidän ilmaisevan salaisuuttani, sillä minä turvaan teidän rehellisyyteenne ja myöskin omaan kykyyni arvata ja torjua jo edeltäpäin kaikki minua vastaan tähdätyt yritykset. Myöskin luotan niihin salaisiin ja hirvittäviin voimiin, jotka mahdollista kostoa varten ovat käytettävissäni. Paitsi teidän uskollisuuttanne, jota en epäile ollenkaan, on minun valtani, hyvät herrat, kyllin suuri tekemään varmaksi vaitiolonne, joten minä en siis pane alttiiksi mitään uskoessani teille salaisuuteni. Tietäkää siis, että ihmisellä, Jumalan kädestä tullessaan, oli kaikkitieto, jonka hän sitten on kadottanut. Hän oli sangen mahtava ja sangen viisas syntyessään. Sen voivat Mooseksen kirjat meille osoittaa. Mutta täytyy ymmärtää oikein niitä. Ensiksikin on selvää, että Jehova ei ole Jumala, mutta että hän on suuri demoni, koska hän on luonut maailman. Ajatus Jumalasta, joka samalla kertaa olisi täydellinen ja maailmanluoja, ei ole muuta kuin goottilainen unelma, raakuus, jonka vain kelttiläinen tai saksalainen voi keksiä. Mikään vähänkin viljelty järki ei voi otaksua, että täydellinen olento lisäisi pienintäkään hiukkasta omaan täydellisyyteensä, vaikka olisi kysymys vain kurjasta pähkinänkuoresta. Se sisältyy itse käsitteeseen. Jumalalla ei ole mitään ymmärrystä. Sillä ollen rajaton, mitä hän voisikaan ymmärrellä? Hän ei luo mitään, sillä hän ei tunne paikkaa eikä aikaa, jotka ovat kaiken toiminnan välttämättömät ehdot. Mooses oli liian hyvä filosofi opettaakseen, että Jumala olisi luonut maailman. Hän piti Jehovaa sinä, mikä hän todella onkin, nimittäin mahtavana demonina, ja jos me tahdomme mainita hänen nimensä, Demiurgina.
Mutta kun Jehova loi ihmisen, hän antoi tälle tiedon näkyväisestä ja näkymättömästä maailmasta. Aadamin ja Eevan lankeemus, jonka jonakin toisena päivänä olen teille selittävä, ei hävittänyt kokonaan tätä tietoa ensimmäisessä miehessä ja ensimmäisessä naisessa, joiden opit menivät perintönä heidän lapsilleen. Nämä tiedot, joista riippuu ihmisen valta luonnon yli, sisältyvät Eenokin kirjaan. Egyptiläiset papit olivat säilyttäneet tuon perinnäis-opin, jonka he salaperäisillä merkeillä kirjoittivat temppelien seiniin ja kuolleiden hautakirstuihin. Mooses, joka sai kasvatuksensa Memfiin pyhäköissä, oli heidän salaoppilaitaan. Hänen kirjansa, viisi tai kuusikin luvultaan, sisältävät kuin kallisarvoinen arkki tuon jumalallisen tiedon aarteet. Niistä voi löytää mitä ihanimpia salaisuuksia, jos nimittäin puhdistaa ne kaikista vääristelyistä, jotka niiden kunniaa himmentävät, ja ylenkatsoo sanojen puustavillista ja karkeaa merkitystä, kiinnittäen huomionsa vain niiden hienoimpaan ajatukseen. Sen minä olen suurimmaksi osaksi voinut selvittää, kuten myöhemmin olen teille osoittava. Nämä totuudet, säilytetyt kuin neitseet Egyptin temppeleissä, siirtyivät Aleksandrian viisaille, jotka niitä vielä rikastuttivat ja kaunistivat kaikella sillä puhtaalla kullalla, jonka olivat jättäneet Kreikalle Pythagoras ja hänen oppilaansa, hän, jonka kanssa ilman henget tuttavallisesti seurustelivat. Siksi, hyvät herrat, on meidän tutkisteltava heprealaisten kirjoja, egyptiläisten hieroglyfeja ja näiden kreikkalaisten teoksia, joita gnostikoiksi nimitetään, juuri sen vuoksi, että heillä oli oikea tieto. Minä olen, kuten olikin kohtuullista, pidättänyt tästä laajaperäisestä työstä vaikeimman osan itselleni. Minä pyrin selittämään näitä hieroglyfeja, joilla egyptiläiset kirjailivat jumaliensa temppelit ja pappiensa hautakammiot. Olen tuonut Egyptistä paljon näitä kirjoituksia ja tutkin niiden sisällystä erään merkkiavaimen avulla, jonka olen löytänyt Klemens Aleksandrialaiselta.
Juutalainen rabbi Mosaïde, joka elää erakkona minun luonani, työskentelee löytääkseen Mooseksen kirjain todellisen merkityksen. Hän on sangen salaoppinut vanhus, joka on seitsemäntoista vuotta elänyt sulkeutuneena suuren pyramidin luoliin, lukien siellä Tothin kirjoja. Mitä teihin, hyvät herrat, tulee, toivon voivani käyttää teidän tietojanne niiden aleksandrialaisten käsikirjoitusten selvittämiseksi, joita itse olen koonnut suuren kokoelman. Te löydätte epäilemättä niistä ihmeellisiä salaisuuksia, ja minä olen varma, että näiden kolmen valkeudenlähteen avulla, egyptiläisen, heprealaisen ja kreikkalaisen, piankin olen saavuttava ne keinot, jotka minulta puuttuvat vielä, vallitakseni täydellisesti luontoa, niin näkyväistä kuin näkymätöntä. Olkaa vakuutetut, että minä olen palkitseva teidän palveluksenne tekemällä teidät jollakin tavoin osallisiksi vallastani.
En puhu teille arkipäiväisemmästä palkitsemistavasta. Sillä asteella, mihin olen päässyt filosofisissa töissäni, raha on minulle aivan pikkuseikka.
Kun hra d'Astarac oli päässyt tähän saakka puheessaan, keskeytti kunnon mestarini hänet:
— Jalo herra, hän sanoi, en tahdo salata teiltä, että raha, joka teille on niin pikkuseikka, on minulle kalvavan murheen aihe, sillä tiedän omasta kokemuksestani, että on vaikeata ansaita sitä kunniallisella tavalla, vieläpä kunniattomallakin. Olisin siis kiitollinen teille, jos tahtoisitte puheenne, tämän kohdan hiukan lähemmin selittää.
Hra d'Astarac vakuutti apotti Coignardin liikkeellä, joka näytti torjuvan pois jotakin näkymätöntä oliota. Minä puolestani olin kaikesta näkemästäni käynyt niin uteliaaksi, että toivoin vain saavani aloittaa uutta elämääni.