Talonherran kutsumuksesta ilmestyi huoneeseen vanha palvelija, joka oli meille portin avannut.
— Hyvät herrat, jatkoi isäntämme, — annan vapaan ajan teille päivällisiin saakka. Olisin kuitenkin hyvin kiitollinen, jos tahtoisitte nousta huoneisiinne, jotka olen käskenyt teitä varten järjestää, ja ilmoittaa minulle, jos jotakin puuttuu niistä. Kriton on teitä opastava.
Tultuaan ensin vakuutetuksi siitä, että me todellakin seurasimme häntä, astui vaitelias Kriton ulos ja alkoi nousta portaita. Niiden päähän päästyään hän vielä astui pari askelta pitkin erästä käytävää ja osoitti meille kaksi sangen mukavaa huonetta, joissa paloi hyvä takkavalkea. En olisi koskaan uskonut, että linna, joka päältäpäin oli niin rappeutunut ja jonka päädyn vain ränsistyneet muurit ja ilottomat ikkunat muodostivat, olisi niin asuttava edes eräiltä osiltaan. Ensimmäinen ajatukseni oli ottaa selko ympäristöstäni. Huoneemme olivat kedolle päin, ja näköala ulottui yli Seinen soisten rantojen aina Mont Valérienin hautuumaalle. Katsahtaessani huonekaluihimme näin sängyn päällä harmaan lievenutun siihen kuuluvine polvihousuineen, hatun ja miekan. Matolla näkyi pari sievää solkikenkää, kannat yhdessä ja kärjet erillään, aivan kuin niillä itsellään olisi ollut käsitys sopivasta käytöstavasta.
Sain tuosta hyvän ennakkoajatuksen isäntämme vieraanvaraisuudesta. Häntä kunnioittaakseni pukeusin huolellisesti ja sirotin hiuksiini runsaasti puuteria, jota olin löytänyt täyden rasiallisen eräältä pikkupöydältä. Keksin vielä juuri sopivassa hetkessä eräästä pesukaapin laatikosta pitsikauluksisen paidan ja valkean sukkaparin.
Kun olin saanut ylleni paidan, sukat, housut, liivin ja takin, aloin pyörähdellä huoneessani, hattu kainalossa ja käsi miekankahvassa, kumarrellen joka silmänräpäys kuvastimeeni päin ja valittaen, että Cathérine pitsinnyplääjätär ei ollut saanut nähdä minua näin loisteliaassa asussa.
Olin jonkun aikaa jatkanut tätä menoa, kun hra Jérôme Coignard astui kammiooni, yllään uusi kaapu ja sangen kunnioitettava papinkaulus.
— Paistinkääntäjä, huudahti hän, oletko se sinä, poikani! Älä koskaan unohda, että näistä kauniista vaatteista olet kiitollisuuden velassa sille opille, jonka olet saanut minulta. Ne sopivat myöskin sinun kaltaisellesi humanistille, sillä humanitas merkitsee hienostusta. Mutta katsopas minua, pyydän, ja sano, näytänkö muhkealta! Tunnen itseni vallan kunnialliseksi mieheksi tässä puvussa. Tämä hra d'Astarac tuntuu olevan erinomainen mies. Vahinko, että hän on hullu. Mutta hän on viisas ainakin yhdessä suhteessa, koska hän nimittää palvelijaansa Kritoniksi, joka merkitsee tuomaria. Sillä meidän palvelijamme ovat todellakin kaikkien meidän tekojemme todistajat. He ovat joskus myös niiden opastajat. Kun lordi Verulam, Englannin kansleri, jonka filosofia ei miellytä minua, mutta joka oli oppinut mies, astui oikeussaliin tuomittavaksi, nousivat häntä kunnioittaakseen hänen lakeijansa, jotka olivat puetut niin rikkaasti, että siitä voi aavistaa, millä ylellisyydellä kansleri hoiti taloaan. Mutta lordi Verulam sanoi heille: "Istukaa! Teidän ylennyksenne on minun alennukseni." Itse asiassa olivatkin nämä lurjukset tuhlaamisellaan saattaneet hänet häviöön ja pakottaneet tekoihin, joiden tähden häntä nyt syytettiin kiristyksestä. Poikani Paistinkääntäjä, jospa lordi Verulamin, Englannin kanslerin ja Novum organum -kirjan tekijän, esimerkki aina olisi silmäisi edessä! Mutta palataksemme tähän herra d'Astaraciin, joka nyt on meidän isäntämme, on suuri vahinko, että hän on taikuri ja vajonnut pimeyden oppeihin. Tiedät, poikani, että ylpeyteni on olla arka uskon asioissa. Ei ole helppoa minulle palvella kabbalistia, joka lukee takaperin meidän pyhiä kirjojamme muka ymmärtääkseen niitä paremmin siten. Mutta jos hän on gascognelainen aatelismies, kuten voi päättää hänen nimestään ja kielimurteestaan, ei meillä ole mitään pelkäämistä. Gascognelainen voi tehdä liiton pirun kanssa, mutta ole varma, että piru siinä tulee petetyksi.
Päivälliskello keskeytti meidän keskustelumme.
— Poikani Paistinkääntäjä, sanoi kunnon mestarini minulle astuessamme alas portaita, — muista aterian aikana seurata jokaista liikettäni, että voisit ottaa esimerkin minusta. Olen syönyt Séez'n piispan kolmannessa pöydässä ja osaan käyttäytyä. Se on vaikea taito. On vaikeampi syödä kuin puhua gentlemannin tavalla.
6.