Verhot aukenivat, kun olin tullut lähemmäksi, ja hämmästyksekseni näin vaunuissa istuvan neiti Cathérinen ruusunpunaisessa silkkipuvussa, pää vaipan peitossa, jonka mustat pitsit leikkivät hänen vaaleilla hiuksillaan.
Pysähdyin arkana vaunun-astimelle.
— Tulkaa sisälle, hän sanoi, ja istukaa minun vierelleni. Sulkekaa verhot, minä pyydän, ei ole tarpeen, että kukaan saa nähdä teitä. Näin teidät vesimyymälän edessä, juuri kun ajoin ohi Cours-la-Reinen. Lähetin heti teitä kutsumaan tuon hyväsävyisen munkin, jonka otin palvelukseeni paastoharjoitusten vuoksi ja joka siitä saakka on ollut luonani, sillä olkoon asemamme mikä hyvänsä, on hurskaus aina säilytettävä. Te näytitte sangen sirolta, herra Jacques, pienen pöytänne ääressä, miekka poikkipuolin polvillanne, ja kasvoilla huolestunut ilme, kuten ainakin säätyhenkilöillä. Olen aina tuntenut ystävyyttä teitä kohtaan enkä minä puolestani ole niitä naisia, jotka onnensa päivinä halveksivat entisiä ystäviään.
— Oh, mitä, neiti Cathérine! huudahdin minä, nämä vaunut, nämä lakeijat, tämä silkkipuku…
— Kaikki, sanoi hän, ystäväni hra de la Guéritauden antamia, joka on rikkaimpia rahamiehiä ja kruunun hankitsijoita. Hän on lainannut rahaa kuninkaalle. Hän on erinomainen ystävä, jota en millään ehdolla tahtoisi suututtaa. Mutta hän ei ole niin rakastettava kuin te, herra Jacques. Hän on lahjoittanut minulle myös pienen talon Grenellessä, jonka olen pian näyttävä teille kellarista ullakkoon. Herra Jacques, iloitsen, että näen teillä olevan tilaisuutta menestyä maailmassa. Todellinen ansio raivaa aina tiensä. Te saatte nähdä minun makuukammioni, joka on suoranainen jäljennös neiti Davilliers'n kammiosta. Se on kokonaan peililasista ja kiinalaisilla kuvilla koristettu. Kuinka teidän kunnon isänne voi? Meidän kesken sanoen, hän laiminlöi hiukan vaimoansa ja paistintupaansa. Se on hyvin väärin, kun mies on hänen asemassaan. Mutta puhukaamme teistä!
— Puhukaamme teistä, neiti Cathérine, sain vihdoin sanotuksi. — Te olette sangen kaunis, ja on vahinko, että te rakastatte kapusiineja. Sillä teidän rahamiehenne täytyy kaiketi hyväksyä.
— Oh, sanoi hän, teidän ei tule moittia minua veli Angen tähden. Hänet pidän luonani vain sieluni autuuden vuoksi, ja jos tahtoisin hankkia hra de la Guéritaudelle kilpakosijan, ottaisin…
— Ottaisitte kenen?
— Älkää kysykö minulta sitä, herra Jacques. Te olette kiittämätön.
Sillä te tiedätte, että minä aina olen erikoisesti pitänyt teistä.
Mutta te ette ole huomannut sitä.
— Päinvastoin, neiti Cathérine, olin hyvinkin herkkä teidän pilkkasanoillenne. Te häväisitte minua aina sen vuoksi, että minulla ei ollut partaa. Ja te sanoitte minulle usein, että olin hiukan typerä.