Huomautin jo, että uni oli tehnyt minut lemmenkiihkoiseksi. Nousin ja syöksyin häntä kohden.
— Anteeksi, hän sanoi, minä etsin hra d'Astaracia.
Minä sanoin hänelle:
— Hyvä neiti, täällä ei ole hra d'Astaracia. Täällä ei ole muita kuin te ja minä. Minä odotin teitä. Te olette minun salamanterini. Minä avasin kristallipullon. Te tulitte, te olette minun.
Minä syleilin häntä ja peitin suudelmilla kaiken, mitä huuleni voivat löytää paljasta ihoa hänessä.
Hän irroittihe ja sanoi:
— Te olette hullu.
— Luonnollisesti olen, vastasin minä hänelle. — Kuka ei olisi minun sijassani?
Hän loi silmänsä alas, punastui ja hymyili. Minä heittäydyin hänen jalkoihinsa.
— Koska hra d'Astarac ei ole täällä, hän sanoi, on minun poistuttava.