Saattaa siitä juorut juosta, lentää pilkkalaulut tuosta, vaan ei huolta viisahalla, heipparulla, heipparalla.
Ja sillä aikaa sanoi kunnon mestarini:
— … on ajatus. Ja siihen nähden ei ole vähäpätöistä tietää, mikä mielipide tällä Egyptin miehellä oli metallien luonnosta ja aineen ominaisuuksista.
Hra apotti Jérôme Coignard joi pitkän siemauksen viiniä, samalla kuin
Cathérine lauloi laulun viimeisen säejakson:
Miekan taikka huotran miesi,
sama, kunhan tiensä tiesi,
tiensä herttuaksi tulla,
heipparalla, heipparulla.
— Apotti, sanoi hra d'Anquetil, tehän ette juo mitään ja kaiken
päälliseksi te puhutte hullutuksia. Perimyssodan aikana minä palvelin
Italiassa erään prikaatikenraalin päällikkyyden alaisena, joka käänsi
Polybiusta. Mutta hän oli pässinpää. Miksi kääntää Zozimosta?
— Jos tahdotte koko totuuden tietää, virkkoi kunnon mestarini, niin se tuottaa minulle eräänlaista nautintoa.
— Olkoon menneeksi! sanoi hra d'Anquetil. — Mutta miten voi hra Paistinkääntäjä, joka tällä hetkellä hyväilee minun rakastajatartani, olla teille siinä työssä avullinen?
— Kreikankielen taidollaan, sanoi kunnon mestarini, jonka minä olen hänelle opettanut.
Hra d'Anquetil kääntyi minun puoleeni: