— Kenties se ei auta sitä vastaan pettämättömästi, vastasi apotti. — Mutta sitäkin voi opillinen sivistys lievittää suloisena, vaikka epätäydellisenä palsamina.
Hänen näin puhuessaan ilmestyi pitsinnyplääjätär Catherine kynnykselle, myssy kallellaan ja kaulaliina epäjärjestyksessä. Tuo näky saattoi äitini rypistämään silmäkulmiaan ja pudottamaan kolme silmää sukankutimestaan.
— Herra Ménétrier, sanoi Catherine isälleni, olkaa hyvä ja tulkaa sanomaan sana järjestyksenvalvojille. Ellette sitä tee, he varmasti panevat putkaan veli Angen. Tuo kunnon veli tuli juuri Pieneen Bakkokseen ja joi pari kolme haarikkaa, joita hän ei maksanut, koska hän, omien sanojensa mukaan, ei tahtonut rikkoa Pyhää Franciscusta ja hänen munkkikuntansa sääntöjä vastaan. Mutta pahinta on, että hän, nähdessään minut köynnösmajassa, jossa en ollut yksin, tuli luokseni tahtoen opettaa minulle erään uuden rukouksen. Sanoin hänelle, että hetki ei ollut sopiva siihen, ja kun hän kävi lähenteleväksi, veti ontuva veitsiseppä, joka sattumalta oli seurassani, häntä parrasta sangen voimakkaasti. Silloin veli Ange syöksyi hänen kimppuunsa, veitsiseppä sortui maahan ja veti perässään sekä pöydän että viinihaarikat. Kapakoitsija kuuli melun ja riensi juosten siihen, mutta kun hän näki pöydän kumollaan, viinin virtaavan lattialla ja veli Angen, toinen jalka veitsisepän pään päällä, heiluttavan kädessään jakkaraa, jolla hän löi jokaista likitulijaa, alkoi tuo ilkeä isäntä kirota kuin piru ja kiirehti järjestyksenvalvojia etsimään. Herra Ménétrier, tulkaa viipymättä, tulkaa päästämään pikku veli poliisien käsistä! Hän on pyhä mies ja hänen käytöksensä tässä asiassa on anteeksiannettava.
Isäni oli yleensä taipuvainen tekemään Cathérinen mieliksi. Mutta tällä kertaa ei pitsinnyplääjättären sanoilla ollut odotettua vaikutusta häneen. Hän vastasi vain, että hänen mielestään kapusiinin käytös ei ollut ollenkaan anteeksi annettavissa ja että hän toivoi tälle vain hyvää katumusaikaa vedellä ja leivällä sen luostarin mustimmassa vankiluolassa, jonka pilkka ja häpeä hän oli.
Hän oikein lämpeni puhuessaan:
— Juoppo ja irstailija, jolle minä joka päivä annan hyvää viiniä ja maukkaita paistinpaloja, ja joka menee kapakkaan iloilemaan kevytmielisten naisten kera! Naisten, jotka ovat jo kyllin turmeltuneita seurustellakseen mieluummin kuljeksivan veitsisepän ja kapusiinimunkin kanssa kuin kaupunginosamme kunniallisten porvarien! Hyi! Hyi!
Tässä hän keskeytti haukkumasanojensa tulvan ja vilkaisi salaa äitiini, joka selkä suorana portaita vasten liikutteli sukkavartaitaan lyhyillä, kuivakiskoisilla nykäyksillä.
Hämmästyneenä tästä huonosta vastaanotosta Cathérine sanoi yksikantaan:
— Siis te ette tahdo sanoa hyvää sanaa kapakoitsijalle ja kersanteille?
— Minä sanon heille, jos niin tahdotte, että he korjaisivat veitsisepänkin samalla kuin kapusiinin.