— Ennustan, Jacques, että noista kärryistä on meille koituva onnettomuus. Minulla on aavistus siitä eivätkä aavistukseni ole koskaan pettäneet.
— Tahdotteko uskottaa minulle, että teillä on ennustuksen lahja?
Hän vastasi vakavasti:
— Minulla on se lahja.
— Kuinka, te olette profeetta! huudahdin hymyillen. — Sepä harvinaista!
— Te laskette leikkiä, hän sanoi, ja te epäilette, koska te ette ole koskaan nähnyt naisprofeettaa näin läheltä. Minkälaisia heidän tulisi olla teidän mielestänne?
— Olen luullut, että heidän tulisi olla neitseitä.
— Se ei ole välttämätöntä, hän vastasi vakaumuksella.
Vihamieliset kaleesikärryt olivat hävinneet tien mutkan taa. Mutta Jahelin levottomuus oli tarttunut myös hra d'Anquetiliin, vaikka hän ei tahtonut sitä tunnustaa, ja hän käski postikuskeja laskemaan täyttä laukkaa, luvaten maksaa heille hyvät juomarahat.
Ylenpalttisessa huolenpidossaan hän ojensi kummallekin heistä yhden niistä viinipulloista, jotka apotti oli varannut vaunujen pohjalle.