Kuskit välittivät hevosiin osan viinin antamasta vilkkaudestaan.
— Voit olla vakuutettu, Jahel, hän sanoi, että tällä vauhdilla mennen nuo Ilmestyskirjan hevosten kiskomat muinaiskärryt eivät ikinä saavuta meitä.
— Me vilistämme kuin kissat palavien hiilten päällä, sanoi apotti.
— Niin kauan kuin tätä kestää, sanoi Jahel.
Me näimme oikealla kädellämme viinitarhojen vuorenrinteillään vilahtelevan ohitsemme. Vasemmalla vieri hiljainen Saône. Kuin myrsky sivuutimme me Tournus'n sillan. Kaupunki kohosi joen tuolla puolen olevalla kukkulalla, jonka huippua erään upean, linnantapaisen luostarin muurit seppelöivät.
— Tuo tuolla, sanoi apotti, on yksi noita lukemattomia benediktiläisluostareita, joilla gallialaisen kirkon mantteli on kuin jalokivillä kirjaeltu. Jos olisi ollut Jumalalle otollista, että kohtaloni olisi muodostunut luonteeni mukaiseksi, olisin minäkin jossakin noista taloista viettänyt syrjäistä, iloista ja lempeää elämää. Ei ole toista munkkikuntaa, jota opin tai tapojen puhtauden puolesta kunnioittaisin niin suuresti kuin benediktiläistä. Heidän kirjastonsa ovat erinomaiset. Miekkonen se mies, joka kantaa heidän pukuaan ja noudattaa heidän pyhiä sääntöjään! Johtuneeko sitten ruumiillisen epämukavuuden tunteestani näissä huojuvissa vaunuissa, jotka varmaan piankin tulevat kaatumaan johonkin tätä tietä vakoavien pyörän-urien kuiluun, tai johtuneeko ennemmin myöhäisestä iästäni, joka on levon ja vakavien ajatusten ikä, mutta tosi on, että ikävöin palavammin kuin milloinkaan istahtaa jonkin arvokkaan kirjaston pöydän ääreen, mihin monilukuisten ja valikoitujen teosten äänetön seura on kokoontunut. Sen keskustelu on minulle mieluisampi kuin ihmislasten, ja rakkain toivoni on hengen työssä odottaa hetkeä, jolloin Jumalan tahto on minut pois kutsuva tästä maailmasta. Kirjoittaisin historiallisia teoksia, erittäinkin Rooman tasavallan rappeutumisen aikakaudelta. Sillä se on täynnä suuria tekoja ja opetuksia. Jakaisin uutteruuteni Ciceron, Pyhän Johannes Krysostomuksen ja Boëtiuksen kesken, ja vaatimaton, hedelmällinen elämäni olisi kaunis kuin Tarentin vanhuksen yrttitarha. Olen koetellut useita elämäntapoja ja katson parhaaksi niistä tieteelle antautuen kantaa rauhallisesti osansa ihmiskunnan yleisestä raadollisuudesta ynnä pitentää päiviensä lyhyyttä menneitä vuosisatoja ja valtakuntia katsastelemalla. Mutta se vaatii katkeamatonta järjestelmällisyyttä. Juuri sitä on enimmän puuttunut minun elämältäni. Jos onnistua, kuten toivon, pääsemään nykyisestä pulastani, olen koettava etsiä varman ja kunniallisen tyyssijan itselleni jossakin oppineessa luostarissa, jossa sivistystä pidetään arvossa ja kartutetaan. Näen itseni siellä jo nauttimassa tieteen mainehikasta lepoa. Jos voisin saada sen palveluksen niiltä ystävällisiltä keijuilta, joista tuo vanha hupsu d'Astarac puhuu ja jotka kuuluvat ilmestyvän, kun heitä manataan esiin kabbalistisella sanalla Agla…
Samassa tuokiossa kuin kunnon mestarini lausui sen sanan, tuntui tuima sysäys ja me syöksyimme kaikki neljä satavien lasipalasten sekaan, niin mullinmallin, että tunsin äkkiä sokaistuvani ja tukehtuvani Jahelin hameiden alle, hra Coignardin valittaessa sammuvalla äänellä, että hra d'Anquetilin miekka oli katkaissut hänen viimeiset hampaansa, ja Jahelin kaiuttaessa kimeillä huudoillaan kaikkia Burgundin laaksomaita. Sillä aikaa hra d'Anquetil vannoi kaartinupseerin tavallaan hirtättävänsä kaikki postikuskit. Päästyäni irti, hän oli jo hypännyt ulos rikki menneestä vaununikkunasta. Seurasin häntä samaa tietä kunnon mestarini kanssa, jonka jälkeen me kaikki kolme vedimme Jahelin kumotun kuomun alta. Hän ei ollut ollenkaan satuttanut itseään ja hänen ensimmäinen huolensa oli korjata tukkalaitostaan.
— Taivaalle kiitos! sanoi kunnon mestarini, pääsin yhdellä hampaalla, joka ei sekään ollut eheä eikä valkea. Kalvava aika oli jo valmistanut sen perikadon.
Hra d'Anquetil tutki kaatuneita vaunuja hajasäärin ja kädet puuskassa.
— Nuo roistot, hän sanoi, ovat sen todellakin kauniiseen tilaan saattaneet. Jos autetaan ylös hevoset, se menee muruiksi. Apotti, se ei kelpaa enää muuksi kuin lasten leikkikaluiksi.