Hyacinthe oli vuoden 1830 vallankumouksen aikana yli neljänkymmenen vuoden ikäinen, mutta yhä vielä terhakka mies, naistennaurattaja, ja tunsi olonsa asunnossa ikäväksi. 'Kolmen kunniakkaan päivän' aikana hän pysytteli rauhallisena tehden pyhiä lupauksia kansan hyväksi. Heinäkuun 30 p:nä, kuninkaallisten joukkojen luopumuksen jälkeen, tulen lakattua joka puolella riehumasta ja trikolorin liehuessa Tuileries-palatsin katolla, miehemme pisti nokkansa pihalle haluten tuntemastaan syystä lähteä Bastiljin ja Saint-Antoinen etukaupungin kulmaukseen. Hän asui Étoilen tulliportin tienoilla, seudussa, joka siihen aikaan oli maalaismainen ja autio. Voidakseen tyydyttää halunsa hänen tuli kulkea paahtavan auringon alla pitkin revittyjä katuja ja kiivetä vähintään kolmenkymmenen barrikadin yli, joita vartioi kansa, ellei tahtonut kulkea pitkiä kiertoteitä epävarmojen kaupunginosien kautta. Tämän vaikeuden voittamiseksi Hyacinthe keksi nerokkaan keinon. Hän lähti erään tuttavansa viinikauppiaan ja ravintoloitsijan luo, kiersi otsalleen jäniksenvereen kastetun rievun ja antoi keittäjän ja hänen apulaisensa kantaa itsensä ensimmäisen katusulun eteen, joka oli aivan lähellä Faubourg du Roulea. Kävi niinkuin hän oli otaksunut: barrikadin puolustajat pitivät häntä haavoittuneena, ottivat hänet vastaan kantajien käsistä ja toimittivat erittäin varovasti katusulun toiselle puolelle. Sitten he tarjosivat hänelle lasin viiniä ja määräsivät kaksi miestä kantamaan häntä paareilla. Muodostui saattue, joka karttui matkan varrella; eräs Polyteknillisen opiston oppilas, paljastettu miekka kädessään, kulki sen etunenässä. Kansanmiehiä, paitahihasillaan, hihat käärittyinä, viheriät oksat pyssyjen piipuissa, marssi paarien vierellä huutaen:
— Kunniaa urhoolliselle!
Jäljessä kulki latojaoppilaita, jotka tunsi heidän paperipäähineistään, valkoisiin puettuja leipurinsällejä, koulupoikia, joilla oli kaartin olkalaput ja hihnat, kymmenen vuoden ikäinen lapsi, jonka päässä oleva sotilaslakki painui olkapäitä myöten, ja kaikki toistivat:
— Kunniaa urhoolliselle!
Naiset polvistuivat heidän ohi kulkiessaan. Toiset heittivät kukkia sankarilliselle uhrille ja asettivat paareille kolmivärisiä nauhoja ja laakerinoksia. Rue Saint Florentinin kulmassa eräs vapaamielinen maustekauppias piti hänelle puheen ja antoi hänelle pronssimitalin, jossa oli La Fayetten kuva. Barrikadien puolustajat siirsivät saattueen tullessa pois tieltä katukivet, tynnyrit ja ajoneuvot päästääkseen haavoittuneen esteettömästi kulkemaan. Pitkin matkaa tekivät kapinalliset kunniaa pyssyillään, rummuttajat pärryttivät, ja torvet raikuivat. Huudot 'Eläköön kansan puolustaja! Eläköön perustuslain suojelija! Eläköön vapauden sankari!' kohosivat autereisessa ilmassa kohti hehkuvaa taivaankantta. Kaikista kapakoista kiidätettiin punaisen nesteen täyttämiä laseja kunniakkaalla sijallaan lepäävän tuntemattoman huulille, ja kokonaisia pulloja tarjottiin kantajille, jotka höyrysivät kuin suitsutusastiat.
Niin saatettiin eno Hyacinthe kaikella kunnialla Bastiljin torin ja
Faubourg-Saint-Antoinen kulmaan, pesijättären, rouva Constancen luo.
XXIII
BARA
— Erikoisesti tuntuu minusta vastenmieliseltä, virkkoi äitini kerrottuaan tuon kehnoa elämäntapaa osoittavan kepposen, että Hyacinthe tuon teeskentelynsä nojalla anasti onnettomuudelle kuuluvat oikeudet ja esiintyi uhrina.
— Hän uskalsi paljon, lausui kummisetäni. Se yleinen innostus, jonka hän oli herättänyt, olisi hänen viekkautensa ilmitultua muuttunut yhtäkkiä raivoksi; ne, jotka osoittivat hänelle julkista kunnioitusta, olisivat kohdelleet häntä häpeällisesti, ja ne torakurkut, jotka ojensivat hänelle juotavaa, olisivat kenties repineet hänet kappaleiksi. Asestettu joukkio voi tehdä millaisia väkivallantekoja tahansa. On kuitenkin tunnustettava, että Parisin väestö menetteli niinä mainehikkaina päivinä sävyisästi eikä käyttänyt voittoansa väärin. Varakas porvaristo ja oppineet yhdyskunnat taistelivat työläisten rinnalla; Polyteknillisen opiston oppilaat ratkaisivat voiton monissa kohdissa. Useimmat heistä kunnostautuivat osoittamalla sankaruutta ja inhimillisyyttä.