Hän pukeutui housuihin ja vanhaan nuttuunsa. Sitten hän lähti huoneestaan ja tapasi portaissa kumppanukset täysissä pukimissaan ja työkojeillaan varustettuina.
Kauniissa San Giovannin kirkossa, kehikolla, joka kohosi katonrajaan saakka, työ sujui aluksi niinkuin pitikin. Mestari oli jo viikon päivät yrittänyt kuvata nähtäväksi, kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, Jeesuksen Kristuksen kastamista ja oli nyt alkanut sijoittaa kaloja Jordanin veteen. Apollonius valmisti sementtiä maapihkasta ja silpuksista lausuen loitsuja, jotka hän yksin tunsi; Bruno ja Buffalmacco valitsivat käytettäviä kiviä, ja Tafi sijoitti ne kivitauluun piirtämänsä mallin mukaan. Mutta mestarin askartaessa kiinteimmin siinä työssä kumppanukset laskeutuivat ketterästi telineiltä ja poistuivat kirkosta. Bruno lähti muurien ulkopuolelle Calendrinon taloon hakemaan sieltä väkipyörää, jolla vedettiin jyväsäkkejä aittaan. Apollonius lähti sillävälin Ripoliin erään vanhan tuomarinrouvan luo, jolle oli luvannut taikajuoman rakastajien houkuttelemiseksi. Hänen uskoteltuaan hamppua välttämättä tarvittavan lemmenjuomaa valmistettaessa eukko irroitti hyvän kaivonköyden ja jätti sen hänen haltuunsa.
Molemmat ystävykset lähtivät sitten Tafin taloon, missä tapasivat Buffalmaccon, joka heti kävi lujasti kiinnittämään pylpyrää kattohirteen sen väliseinän yläpuolelle, joka erotti mestarin huoneen oppilaiden suojasta. Sitten hän pujotti pylpyrään muorilta saadun kaivonköyden jättäen toisen pään riippumaan mestarin huoneeseen, siirtyi väliseinän toiselle puolelle ja sitoi vuoteen neljästä kulmastaan köyden päähän. Köyden hän peitti huolellisesti vuoteen uutimiin, niin ettei kukaan voinut mitään havaita. Kun se oli tehty, toverukset palasivat San Giovanniin.
Mestari, joka innokkaasti työskennellessään oli tuskin huomannut heidän poissaoloansa, virkkoi heille aivan iloisesti:
— Katsokaa, kuinka nämä kalat hohtelevat erilaisin värein ja varsinkin kultaisina, purppuraisina ja taivaansinisinä niinkuin sopiikin valtameressä ja virroissa elävien otusten, joiden loisto on niin ihmeellinen vain siitä' syystä, että ne joutuivat ensimmäisinä Venus-jumalattaren vallan alaisiksi, kuten tarina kertoo.
Mestari jutteli siten, täynnä leppoisuutta ja hyvää oppia. Hän näet oli oppinut ja älykäs mies, joskin mielenlaadultaan synkkä ja erittäin äreä, varsinkin kun hänen ajatuksensa suuntautui ansaitsemiseen. Hän virkkoi vielä:
— Eikö olekin kaunis ja hyvin ylistyksen arvoinen maalaajan ammatti, jonka avulla hankimme rikkautta tässä maailmassa ja autuutta tulevaisessa? Varmaa näet on, että Herramme Jeesus Kristus ottaa kiitollisena pyhään paratiisiinsa ne työmiehet, jotka minun tavallani ovat kuvanneet hänen todellisia kasvojansa.
Tafi oli iloinen saadessaan suorittaa tuota suurta mosaiikkityötä, jonka useat osat ovat vieläkin nähtävissä. Muotojen ja hahmojen vihdoin häipyessä illan hämäriin hän luopui vastahakoisesti Jordan-virrastaan ja lähti kirkosta kotiinsa. Hän nautti keittiössä ilta-ateriakseen pari tomaattia Ja hiukan juustoa, nousi huoneeseensa, riisuutui kynttilää sytyttämättä ja laskeutui levolle vuoteeseensa.
Päästyään pitkäkseen hän rukoili pyhää Neitsyttä kuten ainakin:
— Pyhä Neitsyt, Jumalan äiti, joka olet ansioittesi tähden otettu elävänä taivaaseen, ojenna minulle kätesi armossasi, jotta minäkin pääsen kohoamaan pyhään paratiisiin!