"Minä turvaan rakkauteen, ja tämä mies turvaa vihaan. Siitä syystä emme voi milloinkaan toisiamme kohdata. Ja minä sanon hänelle: 'Veljeni, sinä olet tehnyt pahoin, ja sinun rikoksesi on suuri.' Ja minä puhun niin, koska rakkaus minua pakottaa. Mutta te tuomitsette tämän rikoksentekijän oikeuden nimessä. Ja oikeuteen vedotessanne te vannotte suotta. Sillä oikeutta ei ole ihmisten joukossa.
"Me olemme kaikin rikollisia. Kun sanotte 'Kansojen elämä on meissä', valehtelette. Te olette ruumiskirstu, joka sanoo: 'Minä olen kätkyt.' Kansojen elämä on niiden vainioiden viljassa, jotka kellastuvat Herran silmien alla. Se on jalavain varassa riippuvissa viinirypäleissä ja niissä hymyilevissä kyynelissä, joilla taivas kastelee puiden hedelmiä. Se ei ole laeissa, joita rikkaat ja mahtavat ovat laatineet mahtavuutensa ja rikkautensa säilyttämiseksi.
"Te unohdatte, että olette syntyneet köyhinä ja alastomina. Ja Hän, joka tuli Bethlehemin seimeen, tuli tuomatta teille minkäänlaista hyötyä. Hänen täytyy syntyä köyhänä ja joutua ristiinnaulittavaksi uudelleen teidän pelastukseksenne.
"Väkivallantekijä on käyttänyt teidän takomianne aseita. Hän on verrattavissa sotilaisiin, joita te kunnioitatte, koska he ovat hävittäneet kaupunkeja. Sitä, mitä väkivalloin puolustetaan, ahdistetaan väkivalloin. Ja jos osaatte lukea kirjaa, jonka olette kirjoittaneet, näette siinä, mitä teille sanon. Sillä te olette kirjoittaneet kirjaanne, että kansainoikeus on sodan oikeus. Te olette ylistäneet väkivaltaa kunnioittamalla valloittajia ja pystyttämällä toreillenne heitä ja heidän hevosiansa esittäviä patsaita.
"Te olette sanoneet: 'On olemassa hyvää väkivaltaa ja huonoa väkivaltaa. Ja siinä on kansain oikeus ja siinä on laki.' Mutta kun nämä ihmiset asettavat teidät lain ulkopuolelle, he muuttuvat laiksi niinkuin te muutuitte laiksi kukistettuanne tyrannin, joka oli lakina ennen teitä.
"Tietäkää, ettei ole muuta totista oikeutta kuin oikeudesta luopuminen. Ei ole pyhää lakia muualla kuin rakkaudessa. Ei ole oikeutta muualla kuin lähimmäisenrakkaudessa. Väkivaltaa ei suinkaan pidä vastustaa väkivalloin, sillä taistelu totuttaa sotaan ja taistelujen lopputulos on epäilyksenalainen. Jos sitävastoin väkivaltaa vastaan asetetaan lempeys, niin ensinmainittu ei saa tukea vastustajastaan ja sortuu itsestään.
"Oppineet eläintarujen kirjoittajat ovat sanoneet, että yksisarviainen, jolla on otsassa säihkyvä säilä, lävistää rautapaitaan puetun metsästäjän ja laskeutuu polvilleen puhtaan immen eteen. Olkaa lempeät, hankkikaa itsellenne yksinkertainen mieli, pitäkää itsellänne puhdas sydän, niin teidän ei tarvitse pelätä mitään.
"Älkää suinkaan rakentako luottamustanne condottierein miekkoihin, sillä paimenen linkoama kivi on puhkaissut jättiläisen otsan. Vahvistakaa itseänne rakkaudessa ja rakastakaa niitä, jotka teitä vihaavat. Viha, johon ei vastata vihalla, vähenee puoleen määräänsä. Ja se puoli, joka jää jäljelle, riutuu leskenä ja kuolee. Ryöstäkää itsenne köyhiksi, jotteivät toiset teitä ryöstä. Rakastakaa vihollisianne, jotteivät he ole enää vihollisianne. Antakaa anteeksi, jotta teillekin anteeksi annettaisiin. Älkää sanoko: 'Lempeys vahingoittaa kansojen paimenia.' Ettehän siitä mitään tiedä. Kansojen paimenet eivät ole vielä koskaan sitä koetelleet. He väittävät vähentäneensä pahaa ankaruudella. Mutta pahuus on suuri ihmisten keskuudessa ja sen vähenemisestä ei ole tietoa.
"Minä olen sanonut toisille: 'Älkää olko sortajia.' Olen sanonut toisille: 'Älkää kapinoiko.' Ja kummatkaan eivät ole minua kuulleet. He ovat pilkaten heittäneet minua kivellä. Koska olen ollut kaikkien kanssa, jokainen on sanonut minulle: 'Sinä et ole kanssani.'
"Minä olen sanonut: 'Minä olen onnettomien ystävä.' Ja te ette ole uskoneet, että olen teidän ystävänne, koska ette kopeudessanne ollenkaan tiedä, että olette onnettomat. Mutta isännän onnettomuus on orjan onnettomuutta kamalampi. Minun teitä lempeästi surkutellessani te luulitte minun pilkkaavan. Ja sorretut ovat luulleet minun olevan sortajien puolella. He ovat sanoneet: 'Hänessä ei ole sääliä.' Mutta minun osani on rakkaudessa eikä vihassa. Siitä syystä te minua halveksitte. Ja koska julistan rauhaa maan päälle, te pidätte minua mielettömänä. Teistä näyttää, että puheeni kulkevat joka suuntaan kuin humalaisen askelet. Ja totta onkin, että kuljen leirienne läpi niinkuin ne harpunsoittajat, jotka taistelupäivän aattona soittelevat telttojen edustalla. Ja sotamiehet sanovat heitä kuunnellessaan: 'Tietämättömiä raukkoja, jotka kulkevat soittaen omilla vuorillamme kuultuja säveliä.' Minä olen sellainen harpunsoittaja, joka kulkee sotajoukkojen välillä. Nähdessäni, mihin inhimillinen viisaus johtaa, tahdon mielelläni olla hullu; ja minä kiitän Jumalaa siitä, että hän on antanut minulle harpun eikä miekkaa."