— Nyt puhutte viisaasti, vastasi pyhä mies, ja minä havaitsen puheestanne, että olette hyvin perehtynyt sekä jumalallisiin että inhimillisiin tieteisiin, messer Rikkiviisas. On näet totta, että Jumala on se, joka on.
— Bakkhoksen ruumiin nimessä, virkkoi toinen, hän on täydellisesti ja yltäyleisesti. Senvuoksi meidän ei tarvitsekaan etsiä häntä mistään paikasta, koska on varmaa, ettemme tapaa häntä paremmin tai huonommin toisesta kuin toisestakaan paikasta, ja koska ei löydy yhtäkään vanhaa säärystinparia, jotka eivät sisältäisi häntä omalta osaltansa.
— Se on ihastuttavaa ja aivan varmaa, vastasi Giovanni. On kumminkin soveliasta lisätä, että hän on erikoisemmin pyhässä ehtoollisessa, leivän ja viinin muuttumisen nojalla.
— Hän on tosiaankin siinä nautittavassa muodossa, virkkoi tohtori. Huomaa vielä, poikani, että hän on omenassa pyöreä, päärynässä pitkulainen, veitsessä leikkaava ja huilussa soiva. Hänessä ovat kaikki substanssin kvaliteetit. Hänessä ovat myös kaikki kuvioiden ominaisuudet. Hän on terävä ja tylsä, koska hän on samalla kertaa mikä kolmio tahansa; hänen säteensä ovat samanpituiset ja eripituiset, koska hän on ympyrä ja ellipsi, ja onpa hän hyperbelikin, joka on kuvaamaton kuvio.
Miettiessään näitä yleviä totuuksia pyhä mies Giovanni kuuli tohtori
Rikkiviisaan remahtavan nauramaan. Hän kysyi:
— Minkätähden naurat?
— Minä nauran, virkkoi tohtori, ajatellessani, että minusta on keksitty erinäisiä vastakohtia ja ristiriitoja, joiden vuoksi minua on katkerasti moitittu. Totta onkin, että minussa on joitakin ristiriitaisuuksia. Mutta huomaamatta jätetään, että jos minuun sisältyisivät kaikki vastakohdat, olisin Toisen kaltainen.
Pyhä mies kysyi:
— Kenestä toisesta puhut?
Vastaansanoja vastasi: