— Jos tietäisit, kenestä puhun, tulisit tietämään, kuka olen. Ja sinä et kuulisi mielelläsi parhaita sanojani, koska moittijat ovat minua melkoisesti vahingoittaneet. Jos jään tuntemattomaksi, olen sinulle erittäin hyödyllinen. Minä teen sinulle tiettäväksi, että ihmiset ovat erinomaisen herkkiä sanoille, joita muodostuu heidän huulillansa, ja että he antautuvat surmattaviksi sanojen vuoksi, joihin ei sisälly mitään merkitystä, kuten nähdään marttyyreistä ja sinusta itsestäsi, oi Giovanni, joka riemuitset joutuessasi kuristetuksi ja sitten poltetuksi seitsemän virren kaikuessa Viterbon torilla tuon Totuus-sanan vuoksi, jolle on mahdoton keksiä mitään järjellistä merkitystä.
"Voisit varmaan penkoa kaikki hämärien aivojesi loukot ja lokerot, voisit myllertää kaikki sieltä löytyvät lukinverkot ja vanhan rautaromun milloinkaan löytämättä tiirikkaa, joka avaa tuon sanan ja ilmaisee sen merkityksen. Ellei minua olisi ollut, olisit sinä, ystävä rukkani, sallinut hirttää ja polttaa itsesi kaksitavuisen sanan vuoksi, jota et ymmärrä sinä enempää kuin tuomarisikaan, joten ei olisi milloinkaan voinut tietää, kuka oli halveksittavampi, pyövelikö vai uhri.
"Tiedä siis, että Totuus, sydämesi rakastettu valtiatar, on tehty aineksista, joissa yhtyvät kostea ja kuiva, kova ja pehmeä, kylmä ja sen vastakohta, ja että tämän korkean naisen laita on samoin kuin lihallisten naisten, joiden hempeys ja kuumuus ei esiinny yhtäläisenä koko ruumiissa."
Veli Giovanni epäili sydämensä yksinkertaisuudessa, oliko tuo puhe oikein soveliasta. Vastustaja luki pyhän miehen ajatuksen ja tyynnytti häntä sanoen:
— Nämä tiedot hankitaan koulussa. Minä olen teologi.
Hän nousi ja lisäsi:
— Ikävä on jättää sinua, ystäväni. Mutta en voi viipyä kauempaa luonasi. Minulla näet on paljon ristiriitoja ihmisille vietävänä. Minä en voi nauttia lepoa päivällä enkä yöllä. Minun täytyy lakkaamatta liikkua paikasta toiseen, asettaa lyhtyni milloin oppineen miehen pulpetille, milloin valvovan sairaan pieluksen viereen.
Tuon sanottuaan hän poistui niinkuin oli tullut. Ja pyhä mies Giovanni kysyi itseltään: "Minkätähden tämä tohtori sanoi, että totuus on valkoinen?" Oljilla maaten hän mietiskeli tuota asiaa. Hänen henkensä levottomuus ilmeni ruumiissakin: hän käännähteli kyljeltä toiselle lepoa löytämättä.
14