— Jo koittaa päivä! Nouse ja käy iäisiin häihimme, veljeni, nouse!
Hän nosti vangin ja vei hänet mukanaan kappeliin, missä veli Cattaneo kuunteli hänen synnintunnustustaan.
Ser Niccola Tuldo otti sitten hartaasti osaa pyhään messuun ja nautti Jeesuksen ruumiin. Sitten hän kääntyi Katariinan puoleen ja sanoi hänelle:
— Pysy luonani, älä minua hylkää, niin omatuntoni on hyvä ja minä kuolen tyytyväisenä.
Kellot alkoivat soida ilmoittaen rikoksentekijän mestaamisen hetkeä.
Katariina vastasi:
— Rakas veljeni, minä odotan sinua teloituspaikalla.
Niccola Tuldo hymyili ja virkkoi ikäänkuin hurmaantuneena:
—- Mitä? Odottaako sieluni riemu minua pyhällä teloituspaikalla?
Katariina mietti ja rukoili sanoen: