— "Olkaa tervetulleet, koska te rakastatte prinssiä, minun poikaani.
Kylpekää ja sitten syökää!"
He kylpevät ihanan soiton säestyksellä ja aterioidessaan katselevat he tanssijattarien hyppyjä ja kuuntelevat kertojia, joiden tarinoilla ei ole loppua. Hyvä Herra Jumala pitää heitä rakkaampina kuin omain silmiensä valoa, koska he ovat hänen vieraitaan, ja he saavat kukin osansa hänen karavaanikartanonsa matoista ja hänen puutarhojensa granaattiomenoista.
Näin puhui Ahmes useasti ja tällä tavoin tuli Thais tuntemaan totuuden. Suuresti ihmetellen hän sanoi:
— Minä tahtoisin myös mielelläni syödä noita hyvän Herran granaattiomenoita.
Ahmes vastasi hänelle:
— Ainoastaan ne, jotka ovat kastetut Jesuksen nimeen, saavat nauttia taivaan hedelmiä.
Ja Thais pyysi silloin, että hänet kastettaisiin. Huomatessaan tästä, että Thais pani toivonsa Jesukseen, päätti orja opettaa häntä perusteellisemmin, jotta hän voisi ottaa vastaan kasteen ja päästä Kirkon yhteyteen. Ja hän kiintyi syvästi häneen niinkuin ainakin henkiseen tyttäreensä.
Lapsella, jota luonnottomat vanhemmat alati pahasti pitelivät, ei ollut edes omaa vuodetta isän katon alla. Hän nukkui tallin nurkassa yhdessä kotieläinten kanssa. Siellä kävi Ahmes joka yö häntä salaisesti tapaamassa.
Hän lähestyi hiljaa olkimattoa, jolla lapsi makasi, ja vetäen jalat ristiin alleen istuutui hän vartalo ojossa kantapäittensä varaan niinkuin hänen rodullaan oli tapana. Hänen musta naamansa ja ruumiinsa verhoutui kokonaan yön tummuuteen; ainoastaan hänen suuret silmävalkuaisensa paistoivat pimeästä kuin aamunkoitto, joka pilkistää oven halkeamien lomitse. Hän puhui ohuella, laulavalla nuotilla ja hieman nenäänsä, joka antoi hänen äänelleen samallaisen surunvoittoisen kaihomielen, joka on katulaulajien iltasävelissä. Ikäänkuin alempien henkien kuorona säesti evankeliumia saarnaavaa orjaa silloin tällöin aasin henkäys tai lehmän uninen ammunta. Hänen puheensa putoili hiljaisesti yön helmaan, joka täyttyi hartauden ja toivon pyhyydellä. Vastakäännetty opetuslapsi painoi kätensä Ahmeen käteen ja nukkui noiden yksitoikkoisten äänten tuudittamana, hymy huulillaan, rauhalliseen uneen, ympärillään pimeän yön ja pyhien mysteerioiden kultaiset kuvasarjat ja päänsä päällä siemenparrujen välistä tuikkava tähtönen.
Opetusta kesti kokonaisen vuoden aina kristittyjen pääsiäisjuhliin asti. Mutta silloin juhlaviikolla eräänä yönä tunsi Thais, joka jo nukkui olkitilallaan tallissa, miten hänet äkkiä nostettiin ilmaan, ja näki vieressään orjan, jonka silmä loisti ennentuntematonta kirkkautta. Hän oli puettu, ei niinkuin tavallisesti repaleiseen vyöliinaan, vaan pitkään valkeaan vaippaan, jonka sisään hän kääri lapsen kuiskaten matalalla äänellä: