— Isäni on pullottava viinileili ja äitini ahnas iilimato.
Eukko vilkasi oikealle ja vasemmalle tullakseen vakuutetuksi siitä, ettei ollut ketään näkijää. Sitten hän jatkoi hyväilevällä äänellä:
— Sinä makea hyasintin terttu, kaunis valon juoja, tule minun mukaani ja sinun ei tarvitse elääksesi tehdä muuta kuin tanssia ja hymyillä. Minä ruokin sinut hunajaleivillä ja minun poikani, minun oma poikani, on rakastava sinua niinkuin silmäteräistään. Hän on kaunis tuo minun poikani, hän on nuori, hänellä on leuassa vasta ohut parranhaiven, hänen hipiänsä on silkin hieno; hän on, kuten sanotaan, oikea Acharneen lelliporsas.
Thais vastasi:
— Tahdon kernaasti tulla mukaasi.
Ja hän nousi ja seurasi vanhaa eukkoa kaupungin portista ulos.
Tämän naisen nimi oli Moeroe ja hänen ammattinsa oli kuljettaa mukanaan maasta maahan nuoria tyttöjä ja poikia, joita hän opetti tanssimaan ja vuokrasi sitten esiintyjiksi rikkaitten henkilöitten juhlatilaisuuksiin.
Arvaten että Thaiksesta piankin koituisi naisten kaunein, opetti hän hänelle piiskan sivalluksilla säveltaidetta ja runojen lausuntaa ja sutki nahkahihnoilla hänen jumalallisia jalkojaan, jos ne eivät vain nousseet täsmälleen kitaran tahdin mukaan.
Hänen poikansa, suvuton ja ijätön epäsikiö, rääkkäsi vielä lisäksi tätä lasta, jonka hahmossa hän vainosi koko vihaamaansa naissukupuolta. Kilpaillen tanssijattarien kera heidän suosiostaan ja jäljitellen heidän sulouttaan opetti hän Thaista eleillä, kasvojen ilmeillä, liikkeillä ja asenteilla kuvaamaan kaikkia inhimillisiä tunteita ja etenkin rakkauden intohimoja. Vasten tahtoaankin jakeli hän Thaikselle taitavan opettajan neuvoja; mutta ollen mustasukkainen oppilaalleen kynsi hän tämän poskia, nipisti häntä käsivarsista tai pisti häntä pahantapaisten tyttöjen lailla neulalla takapuoleen, etenkin senjälkeen kun hän huomasi, että Thais oli syntynyt maailmaan miesten hekumaksi. Kiitos olkoon hänen opetustensa, tuli Thaiksesta pian taitava soittaja, ilveilijä ja tanssija. Opettajiensa ilkeys ei häntä laisinkaan hämmästyttänyt ja hänestä oli vallan luonnollista tulla pahoin kohdelluksi. Vieläpä hän tunsi jonkinlaista kunnioitustakin tuota vanhaa naista kohtaan, joka ymmärsi säveltaidetta ja joi kreikkalaista viiniä. Asettuen joksikin aikaa Antiokiaan alkoi Moeroe suosittaa oppilastaan tanssijattareksi ja huilunsoittajattareksi kaupungin rikkaille kauppamiehille, jotka panivat toimeen juhlia. Thais tanssi ja saavutti suosiota. Mahtavat pankkiherrat ottivat hänet pöydästä noustessaan mukaansa Oronteen lehtoihin. Hän antautui kaikille osaamatta antaa rakkaudelle mitään arvoa. Mutta eräänä yönä, jolloin hän oli tanssinut muutamille kaupungin ylhäisimmille nuorukaisille, lähestyi häntä varakonsulin nuoruutta ja rakkautta hehkuva poika ja sanoi hänelle äänellä, joka soinnahti suuteloista kostealta:
— Miksi en ole, oi Thais, se seppele, joka kiertää kutrejasi, se vaippa, joka sulkee syliinsä ihanan ruumiisi tai vaikkapa vain kauniin jalkasi sandaali! Mutta minä tahdon, että tallaat minut jalkoihisi niinkuin sandaalin, minä tahdon, että minun hyväilyni ovat sinun vaippasi ja seppeleesi. Tule, kaunis lapsi, tule minun talooni ja unohtakaamme muu maailma!