Thais naurahti vallattomasti.
— Ystäväni, sanoi hän, näytä minulle siis tuo merkillinen rakkaus. Joudu! Liian pitkät puheet olisivat loukkaus minun kauneudelleni, Älkäämme kadottako hetkeäkään. Palan kärsimättömyydestä oppia tuntemaan tuon autuuden, josta minulle kerrot; mutta totta puhuen pelkään, etten koskaan tule tuntemaan sitä ja että kaikki, mitä minulle lupaat, oli pelkkää sanahelinää. On helpompi luvata suurta onnea kuin antaa sitä. Jokainen on jollakin alalla etevä. Ja minä luulen, että sinun vahva puolesi on puhetaito. Puhut tuntemattomasta rakkaudesta. Näin pitkä-aikaisen lemmenleikin jälkeen olisi hyvin ihmeellistä, jos rakkaus vielä todellakin kätkisi joitakin salaisuuksia. Näissä asioissa ovat rakastavaiset viisaammat kuin salatieteilijät.
— Thais, älä laske leikkiä. Minä annan sinulle ennen tuntemattoman rakkauden.
— Ystävä, tulet myöhään. Minä tunnen jo kaikki rakkaudet.
— Rakkaus, jonka minä tuon sinulle, on täynnä kunniaa, jota vastoin ne rakkaudet, jotka sinä tunnet, tuottavat ainoastaan häpeää.
Thais katsoi häneen synkällä silmäyksellä; kova ryppy uurtui hänen pieneen otsaansa.
— Olet hyvin rohkea, muukalainen, uskaltaessasi solvaista emäntääsi. Katso minua ja sano minulle, olenko minä sen näköinen, että minua häpeä painaa. Ei! en tunne mitään häpeän tunnetta, eivätkä ketkään niistä muistakaan, jotka elävät kuten minä, tunne häpeää, vaikkakin he ovat vähemmän kauniita ja vähemmän rikkaita kuin minä. Olen kylvänyt nautintoa kaikkialle, mistä olen kulkenut, ja olen sen vuoksi kuuluisa kautta koko maailman. Minun valtani on suurempi kuin suurinten valtaherrojen. Olen nähnyt heidän jalkojeni juureen lankeavan. Katso minua, katso näitä pieniä jalkoja: tuhannet ihmiset olisivat valmiit antamaan verensä saadakseen suudella niitä. En ole kovin korkea enkä ota paljon tilaa maan pinnalla. Niiden silmissä, jotka Serapeumin huipulta näkevät minun kulkevan kadulla, olen pieni kuin riisinjyvä; mutta tämä riisinjyvä on tuottanut ihmisille niin paljon surua, epätoivoa, vihaa ja rikoksia, että koko Tartaros voisi täyttyä niistä. Miten mieletön olet puhuessasi minulle häpeästä, kun kaikki ympärilläni kuuluttaa minun kunniaani!
— Se, mikä on kunnia ihmisten silmissä, on Jumalalle kauhistus. Oi vaimo, olemme eläneet niin erilaisissa seuduissa, että ei ole laisinkaan ihmeellistä, että meidän puheemme ja käsityskantamme ovat niin erilaisia. Kuitenkin on taivas todistajani, että tahdon päästä yksimielisyyteen kanssasi ja että en aio jättää sinua, ennenkun tunteemme ovat samat. Ah, kuka antaisi minun puheilleni sellaisen polton, että sinä sulaisit niinkuin vaha minun henkäyksestäni, oi nainen, ja että minun tahtoni sormet voisivat mielin määrin sinua muovaella! Mikä olisi se hyve, jonka voima luovuttaisi sinut minulle, ah sinä sieluista kallein, jotta se henki, joka minua elähyttää, voisi luoda sinut toisen kerran ja antaa sinulle uuden kauneuden, niin että sinun täytyisi huudahtaa ilosta itkien: "Vasta tänään olen minä syntynyt!" Kuka puhkaisisi nyt minun sydämestäni Siloen lähteen, jossa sinä voisit kylpeä ja löytää takaisin alkuperäisen puhtautesi! Kuka muuttaisi minut Jordaniksi, jonka aallot käyden ylitsesi antaisivat sinulle iankaikkisen elämän!
Thaiksen viha oli jo lauhtunut.
Tämä mies, ajatteli hän, puhuu iankaikkisesta elämästä ja kaikki, mitä hän sanoo, on nähtävästi kirjoitettu johonkin talismaaniin. Ei ole epäilemistäkään, ettei hän olisi tietäjä, ja hänellä on varmaan salaiset keinonsa vanhuutta ja kuolemaa vastaan.