Palatessaan tietäjä ja eunukki tapasivat herransa mietteliäässä asenteessa, joka ei ollut hänelle suinkaan ominainen.
— Valtias, ettekö saanut solmituksi hyvää kauppasopimusta? kysyi
Sembobitis.
Sinä päivänä Balthasar nautti illallista Saban kuningattaren seurassa ja joi palmuviiniä.
— Onko siis kumminkin totta, ettei kuningatar Kandakee ole yhtä kaunis kuin minä? kysyi Balkis illallisen aikana.
— Kuningatar Kandakee on musta, vastasi Balthasar.
Balkis kääntyi vilkkaasti katsomaan Balthasaria ja sanoi:
— Ihminen voi olla musta olematta ruma.
— Balkis! huudahti kuningas…
Enempää hän ei sanonut. Hän oli siepannut kuningattaren syliinsä ja piti hänen otsaansa huultensa alle taivutettuna. Mutta samassa hän havaitsi kuningattaren itkevän. Hän puhui hänelle aivan hiljaa, hyväilevällä äänellä, laulahdellen niinkuin lapsenhoitajatar. Hän nimitti kuningatarta kukkasekseen ja tähtösekseen.
— Minkätähden itkette? kysyi hän. Ja mitä minun tulee tehdä, jotta lakkaisitte itkemästä? Jos mielessänne on jokin kaipaus, ilmoittakaa se minulle, niin minä tyydytän sen.