— Minä tahdon nähdä hänet! huusi Balthasar.
Hän syöksyi kohti kuningattaren suojia vanhuksen ja eunukin voimatta häntä estää. Ehdittyään makuuhuoneen ovelle hän näki sieltä tulevan Kommagenen kuninkaan, kullassa hohtelevana kuin aurinko.
Balkis lepäsi purppuravuoteellaan hymyillen, silmät suljettuina.
— Balkis, armaani! huusi Balthasar.
Mutta Balkis ei kääntänyt päätään, näytti vain yhä nauttivan jostakin unennäöstä.
Balthasar lähestyi häntä ja tarttui käteen, mutta kuningatar veti sen äkkiä takaisin.
— Mitä minusta tahdotte? kysyi hän.
— Vieläkö sitä kysytte? virkkoi musta kuningas heltyen kyyneliin.
Kuningatar käänsi häneen tyynten ja kylmien silmiensä katseen.
Balthasar käsitti, että hän oli unohtanut kaikki, ja palautti hänen mieleensä puronuomassa vietettyä yötä. Mutta kuningatar vastasi: