— Minun nimeni on Melkhior, sanoi hän, minä olen kuningas ja menen viemään suitsuketta jumalaiselle lapselle, joka tulee opettamaan ihmisille totuuden.
— Minäkin olen sinne menossa, virkkoi Balthasar; olen voittanut haureuteni, ja siitä syystä tähti on minulle puhunut.
— Minä, sanoi Melkhior, olen kukistanut ylpeyteni, ja siitä syystä on minut kutsuttu.
— Minä, lausui Gaspar, olen voittanut julmuuteni ja olen siitä syystä teidän seurassanne.
Tietäjät jatkoivat matkaansa yhdessä. Tähti, jonka he olivat nähneet Idässä, kulki heidän edellänsä, kunnes saapui sen paikan yläpuolelle, jossa lapsi oli, ja pysähtyi siihen.
Nähdessään tähden pysähtyvän he ilahtuivat kovin.
Huoneeseen astuessaan he näkivät lapsen ynnä Marian, hänen äitinsä, heittäytyivät maahan ja palvoivat häntä. He avasivat aarteensa ja antoivat hänelle lahjaksi kultaa, suitsuketta ja mirhamia, niinkuin evankeliumissa on kerrottu.
Juudean prokuraattori.
L. Aelius Lamia, joka oli syntynyt Italiassa ylhäisistä vanhemmista, ei ollut vielä jättänyt toga praetextaa, kun lähti opiskelemaan filosofiaa Ateenan kouluihin. Sitten hän asui Roomassa ja vietti Esquilinus-kukkulalla sijaitsevassa talossaan hekumallista elämää nuorten irstailijoiden keralla. Mutta sitten hänen väitettiin olevan rikollisissa suhteissa Lepidaan, Sulpicius Quirinuksen puolisoon, hänet havaittiin syylliseksi ja tuomittiin maanpakoon keisari Tiberiuksen hallitessa. Hän oli silloin neljännelläkolmatta ikävuodellansa. Kahdeksantoista vuotta kestäneen maanpakonsa aikana hän vaelsi Syyriassa, Palestiinassa, Kappadokiassa ja Armeniassa ja oleskeli pitkät ajat Antiokiassa, Caesareassa ja Jerusalemissa. Kun Tiberiuksen kuoltua Caius huudettiin keisariksi, sai Lamia palata Kaupunkiin. Saipa hän vielä takaisin osan omaisuuttansakin. Onnettomuudet olivat tehneet hänet viisaaksi.
Hän vältti kaikkea seurustelemista vapaissa oloissa elävien naisten kanssa, ei kärkkynyt julkisia virkoja, vältti kunnianosoituksia ja eleli piilossa asunnossaan Esquilinuksella. Hän kirjoitti muistiin, mitä huomattavaa oli nähnyt kaukaisilla retkillään, sanoen siten tekevänsä menneistä kärsimyksistään nykyisten hetkien huvin. Keskellä näitä rauhallisia toimia ja Epikuron teosten uutteraa tutkimista hän havaitsi hiukan hämmästyen ja vähäiseksi murheekseen vanhuuden olevan tulossa. Kahdennellaseitsemättä ikävuodellaan, ilkeän yskän ahdistaessa, hän lähti Baiaen kylpylään. Tällä rannikolla, joka oli ennen ollut meren lintujen tyyssijana, kävivät siihen aikaan ahkerasti rikkaat ja huvinhaluiset roomalaiset. Lamia oli viettänyt viikkokauden yksinään ja ystävättömänä kylpyvieraiden loistavassa joukossa, kun hän eräänä päivänä, päivällisaterian jälkeen, tunsi itsensä pirteäksi ja päätti lähteä kukkuloille, jotka kohoavat meren huuhteleman rannan yläpuolella viiniköynnösten seppelöiminä kuin bakkantit.