Komm johti heidät tuntemattomia teitä roomalaistien laitaan saakka. Nähdessään kosteilla niityillä, jonkun rikkaan miehen asumuksen luona, hevosia laitumella hän lahjoitti ne kumppaneilleen.
Niin hän muodosti ratsuväkijoukkueen, johon liittyi useita atrebaatteja haluten päästä sotapoluille hankkimaan rikkauksia. Tulipa tarjolle muutamia roomalaisten leiristä karanneitakin, mutta Komm ei heistä huolinut, koska ei tahtonut rikkoa vannomaansa valaa, ettei katselisi koskaan roomalaista kasvoihin. Hän antoi älykkään miehen kuulustella heitä ja lähetti heidät takaisin. Toisinaan rukoilivat häntä jonkin kylän kaikki miehet, nuoret ja vanhat, ottamaan heidät uskollistensa joukkoon. Marcus Antoniuksen veronkantajat olivat saattaneet heidät puille paljaille vaatimalla Caesarin määräämien verojen lisäksi asiattomia maksuja ja velvoittamalla päälliköt suorittamaan sakkoja kuvitelluista rikoksista. Täytettyään valtionrahaston nuo virkamiehet tosiaankin huolehtivat rikastumisestaan barbaarien kustannuksella, joita pitivät typerinä ja jotka voivat milloin tahansa jättää pyövelin käsiin vaimentaakseen ikävät valitukset. Komm valitsi voimakkaimmat miehet. Muut lähetettiin pois, vaikka he itkivät ja sanoivat kuolevansa nälkään tai joutuvansa roomalaisten surmaamiksi. Hän ei tahtonut saada suurta armeijaa, koska ei aikonut nostattaa suurta sotaa, kuten Vercingetorix.
Pienellä joukollaan hän ryösti muutamassa päivässä useita jauho- ja teuraskuormastoja, surmasi itsensä Nemetocennan muurien edustalla yksin liikkuvia legionasotilaita ja sai kaupungin roomalaisen väestön kauhun valtaan.
— Nämä gallialaiset, sanoivat tribuunit ja senturiot, ovat julmia barbaareja, jumalten halveksijoita ja ihmissuvun vihollisia. Vannotusta valasta huolimatta he loukkaavat Rooman ja Rauhan majesteettia. He ansaitsevat varoitukseksikelpaavan rangaistuksen. Ihmisyyden nimessä olemme velvolliset rankaisemaan syyllisiä.
Kolonistien valitukset ja sotilaiden huudot kohosivat kvestorin istuimen luo saakka. Marcus Antonius ei aluksi niistä välittänyt. Hänen harrastuksenaan oli esittää tarkoin suljetuissa hyvinlämmitetyissä saleissa histrioiden ja kurtisaanien seurassa, mitä oli tehnyt Herkules, jota hän muistutti kasvojensa piirteiltä, lyhyeltä ja kähärältä parraltaan ja jäsentensä voimakkuudelta. Jalopeuran taljaan puettuna, nuija kädessään tuo Julian roteva poika iski maahan kuviteltuja hirviöitä ja puhkoi nuolillaan lohikäärmeen kaltaista rakennelmaa. Sitten hän yht'äkkiä vaihtoi jalopeuran taljan Omphalen hameeseen ja vaihtoi samalla kiihkonsa laatua.
Sillävälin hätyytettiin kuormastoja, sotaväkiosastoja yllätettiin, ahdistettiin ja ajettiin pakoon, ja eräänä aamuna nähtiin senturio C. Fusius riippumassa hirtettynä, rinta puhki, puussa lähellä Kultaista porttia.
Roomalaisten leirissä tiedettiin, että näiden konnantöiden tekijä oli Commius, joka oli aikoinaan ollut Rooman ystävyyden nojalla kuninkaana, mutta oli nyt ruvennut rosvopäälliköksi. Marcus Antonius käski toimia tarmokkaasti sotilaiden ja kolonistien turvallisuuden takaamiseksi. Hän arvasi, ettei ovelaa gallialaista saataisi aivan pian kiinni ja kehoitti preettoria heti toimimaan kaamean varoittavasti. Noudattaakseen päällikkönsä ajatuksia preettori käski tuoda istuimensa eteen kaksi atrebaattia, rikkaimmat Nemetocennassa asuvista.
Toisen nimi oli Vergal, toisen Ambrov. He olivat molemmat jalosukuiset ja olivat ensimmäisinä kaikista atrebaateista solmineet ystävyysliiton Caesarin kanssa. Saatuaan kehnon korvauksen auliista alistumisestaan, menetettyään kaikki arvonsa ja suurimman osan omaisuuttansa, jouduttuaan alinomaa karkeiden senturioiden ja ahneiden legistain ahdistamiksi, he olivat uskaltaneet virkkaa jonkin valituksen. He elivät Nemetocennassa roomalaisia jäljitellen ja käyttäen pukunaan heidän togaansa, elivät yksinkertaisina ja turhamaisina, nöyryytettyinä ja kopeina. Preettori tutki heitä, tuomitsi heidät kärsimään isänmurhasta säädetyn rangaistuksen ja jätti heidät liktorien haltuun jo samana päivänä. He kuolivat epäillen latinalaista oikeutta.
Kvestori oli siten ripeällä lujuudellaan rohkaissut kolonisteja, jotka lausuivat hänelle siitä kiitoksensa. Nemetocennan kaupungin ylhäiset virkakunnat siunasivat hänen isällistä valppauttaan ja hurskauttaan ja määräsivät asetuksen nojalla hänelle pystytettäväksi vaskisen kuvapatsaan. Pian sen jälkeen Kommin ratsumiehet yllättivät ja surmasivat muutamia kaupungin ulkopuolelle uskaltautuneita latinalaisia kauppiaita.