— Kukapa tietää, milloin tulee meidän vuoromme?
Omnes eodem cogimur: omnium versatur urna; serius ocius sors exitura, et nos in aeternum exilium impositura cymbae.
Nyt voimme vielä juoda! Tahdotko käydä aterialle meidän seurassamme, kansalainen?
Epikharis lisäsi, että se olisi hupaista, ja tarttui Andrén käsivarteen yrittäen häntä pidättää. Mutta André karkasi pois, mukanaan virallisen sijaissyyttäjän antama lupaus.
Pieni kukkaskuun tarina vuodelta II.
I.
Vanginvartija sulkee portin, kun siitä on ehtinyt astua sisään entinen kreivitär Fanny d'Avenay, joka on pidätetty »yleisen turvallisuuden vuoksi», kuten vankiluettelossa sanotaan, ja itse asiassa siitä syystä, että hän on suonut suojaa henkipatoiksi julistetuille.
Hän on nyt siinä vanhassa rakennuksessa, jossa Port-Royalin erakot aikoinaan nauttivat yhdessä yksinäisyyttä ja joka voitiin tehdä vankilaksi mitenkään sitä muuttamatta.
Kirjurin merkitessä luetteloon hänen nimeänsä hän istuu pienellä rahilla ja miettii:
— Hyvä Jumala, minkätähden tämä kaikki, ja mitä te minusta tahdotte?