Vanginvartijan tytär pyysi, itki ja rukoili kauan.
Hän painui polvilleen ja tarttui Fannyn hameenhelmaan.
Fanny torjui hänet kädellään ja kääntyi toisaalle. Kuunsäde valaisi hänen suloisten kasvojensa tyyneyttä.
Yö oli hymyilevän kaunis, tuuli humisi. Vankien puu häälytteli tuoksuvia oksiansa sirotellen valkoisia kukkia vapaaehtoisen uhrin päälaelle.
Bonaparte San Miniatossa.
Kun poika kansan vapaan,
soturi suora, rehti
Eridanin, Adigen ja Tiberin
luo ehti,
hän ukkosena iski tyrannit
pettäjät
ja kahleistansa päästi kansat
itkevät…
(Marie-Joseph Chénier,
La Promenade).
»Livornon retken jälkeen Napoleon lähti Firenzeen ja vietti yönsä San Miniatossa erään vanhan abbé Buonaparten luona…»
(Sankt-Helenan Muistelmat, kreivi Las Casasin toimittamat, uusi painos 1823—1824, I s. 149.)
»Illan tullen olin San Miniatossa.
Eräs sikäläinen tuomioherra oli
sukulaiseni…»