— Kuulehan, Vanhus, kun ehdimme tyydyttää nälkämme, voit laulaa meille, mitä tiedät Akhilleusta ja Odysseusta. Yritä viehättää vierastani Oineus-kuningasta; hän on ylen viisas sankari.
Oineus, joka oli kauan harhaillut merellä, kysyi lyyransoittajalta, tunsiko hän Odysseun retket.
Mutta Troian luona taistelleiden sankarien paluu oli silloin vielä hämärän peitossa, ja kukaan ei tietänyt, mitä Odysseus oli kärsinyt harhaillessaan aukeilla ulapoilla.
Vanhus vastasi:
— Minä tiedän, että jumalainen Odysseus kävi Kirken vuoteeseen ja petti Kykloopin viisaalla juonella. Naiset siitä kertoelevat keskenään. Mutta sankarin paluu Ithakaan on laulajoilta salattu. Toiset sanovat hänen saaneen takaisin vaimonsa ja tavaransa, toiset kertovat hänen karkoittaneen Penelopeian, joka oli ottanut kosijat vuoteeseensa, ja väittävät hänen itsensä harhailleen jumalten rankaisemana kansasta toiseen, airo olkapäällä.
Oineus vastasi:
— Minä kuulin matkoillani, että Odysseus oli kuollut, oman poikansa surmaamana.
Meges jakoi sillävälin vierailleen häränlihaa ja tarjosi jokaiselle soveliaan kappaleen. Oineus kiitti häntä siitä kovin.
— Meges, sanoi hän, helppo on huomata, että olet tottunut pitämään kemuja.
Megeen härät ravitsivat itseään vuorten kupeilla kasvavalla mehevällä ruoholla. Liha oli täynnä nurmen tuoksua, ja sankarit nauttivat sitä kyltymättään. Ja koska Meges täytti yhä uudelleen syvän maljan, joka kiersi miehestä toiseen, jatkui ateria pitkin päivää. Kukaan ei muistanut olleensa niin kauniissa kemuissa.