— Herra Morin, minä en tiedä mitään ja minä kärsin kovasti tästä tietämättömyydestäni. Toistan vielä: minä tulen kaukaa, hyvin kaukaa. Kertokaa minulle, pyydän, millä tavalla oikeastaan syntyi Europan Kansanliitto ja antakaa minulle jokin selitys nykyisestä yhteiskuntajärjestyksestä.
Vanha Morin huudahti: — Mutta niinollenhan te pyydätte minua kertomaan kolmensadan vuoden historiaa. Se kestäisi viikkoja ja kuukausia. Ja paljo on sellaisiakin asioita, joista en voisi tehdä sinulle selvää, kun en itsekään niitä tunne.
Pyysin häntä esittämään edes lyhyen yleiskatsauksen, aivan kuin koulupojalle.
Morin nojautui silloin mukavammin nojatuoliinsa ja sanoi:
— Voidakseen käsittää mitenkä nykyinen yhteiskunta on syntynyt täytyy katsahtaa kauaksi menneeseen aikaan.
Se suurtyö, minkä päättynyt kahdeskymmenes vuosisata sai aikaan, oli sodan poistaminen.
Haagin sovintotuomioistuin, joka perustettiin keskellä raakalaisuuden aikaa, vaikutti sangen vähän rauhan ylläpitämiseksi. Mutta samaan aikaan luotiin toinen, voimakkaampi laitos. Eri valtioitten parlamenteissa muodostettiin edustajaryhmiä, jotka olivat yhteydessä keskenään ja neuvottelivat yhdessä kansainvälisistä kysymyksistä. Kun heidän päätöksensä ilmaisivat yhä suurenevien valitsijajoukkojen rauhaarakastavaa tahtoa, oli niillä suuri vaikutus ja saivat hallitukset miettimään, lukuunottamatta niistä itsevaltaisinta, nim. Venäjää. Niitten täytyi ruveta ottamaan huomioon kansojen tunteet. Meidän päivinämme hämmästyttää erityisesti se, ettei kukaan siihen aikaan näissä edustajakokouksissa huomannut alkua kansainväliseen parlamenttiin.
Muuten oli väkivaltapolitikan puolue vielä voimakas valtakunnissa, Ranskassakin. Ja vaikkei ollutkaan enää pelkoa kruununperimyssodista eikä niistä diplomatisista sodista, joita viheriän pöydän ympärillä ratkaistaan n.k. Europan tasapainon ylläpitämiseksi — jos se vaara olikin ainaiseksi saatu poistumaan, niin täytyi vielä pelätä, että, Europan ollessa niin huonolla teollisuusasteella, jolla se silloin oli, kauhea maailmankulo pääsisi valloilleen kauppaetujen tähden.
Köyhälistö, joka oli vaillinaisesti järjestäytynyt eikä vielä tuntenut omaa voimaansa, ei estänyt ase kädessä taisteluita kansojen kesken, mutta se kuitenkin vähensi niitten lukua ja pituutta.
Viimeiset sodat aiheutuivat siitä vanhan maailman raivohulluudesta, jota sanottiin siirtomaasodaksi. Englantilaiset, venäläiset, saksalaiset, ranskalaiset ja amerikalaiset taistelivat keskenään vimmatusti Aasiassa ja Afrikassa n.s. etupiireistään, joissa he ryöstöjen ja joukkomurhien tietä pääsisivät tekemään taloudellisia sopimuksia alkuasukasten kanssa. Afrikassa ja Aasiassa hävittivät he kaiken minkä hävittää saattoivat. Sitten kävi kuten täytyikin käydä. He saivat pitää köyhät siirtomaansa, jotka nielivät paljo rahoja ja kadottivat hyvinvoivat siirtomaansa. Vieläpä muuan pieni, urhea Aasian kansa, joka oli saanut oppia Europasta, pakotti Europan kansat kunnioittamaan sitä. Japani suoritti todella ihmiskunnalle suuren palveluksen niinä raakalaisuuden aikoina.