Tätä kiivasta innostusta kesti kolme vuotta. Mitään päällekarkausta ei tapahtunut, ja into laimeni huomaamatta. Maanpuolustusväki sai uudelleen porvarillisen näkönsä ja porvarilliset ajatustapansa. Kansain yhdistys, joka jo näytti hävinneen satumaiseen kaukaisuuteen, tuli jälleen toteutumistaan lähemmäksi. Rauhanharrastukset kehittyivät päivä päivältä; kollektivistit valtasivat vähitellen yhteiskunnan. Ja vihdoin valkeni sekin päivä, jolloin voitetut kapitalistit luovuttivat vallan heille.
— Mikä suuri muutos! huudahdin minä. Maailmanhistoriassa ei ole toista esimerkkiä sellaisesta mullistuksesta.
— Voithan käsittää, toveri, sanoi Morin, ettei kollektivismi päässyt valtaan ennenkuin sen aika oli tullut. Sosialistit eivät olisi voineet poistaa kapitalia eikä yksityistä omistusoikeutta, jolleivät nämä molemmat rikkauden muodot jo ennestään olisi joutuneet häviön partaalle köyhälistön ponnistuksista ja varsinkin tieteen ja teollisuuden uudenaikaisesta kehityksestä.
Oli tosiaankin luultu, että Saksasta tulisi ensimäinen kollektivivaltio; työväenpuolue oli siellä järjestynyt jo sata vuotta aikaisemmin, ja kaikkialla oli puheenpartena: "Sosialismi on jotain saksalaista". Mutta vähemmin valmistunut Ranska pääsi sen edelle. Yhteiskunnallinen kumous tapahtui ensin Lyonissa, Marseillesissa ja Lillessä, "Internationalen" sävelten kaikuessa. Parisi vastusti neljätoista päivää, sitten sekin nosti harjalleen punaisen lipun. Vasta seuraavana päivänä julistettiin Berlinissä kollektivivaltio. Sosialismin voittokulkua seurasi kansojen yhdistys.
Kaikista Europan tasavalloista kokoontui edustajia Brysseliin, missä julistettiin perustetuksi Europan Yhdysvallat.
Englanti kieltäytyi yhtymästä tähän liittoon. Mutta se julisti olevansa sen liittolainen. Vaikka Englanti oli tullut sosialidemokratiseksi, säilytti se siitä huolimatta kuninkaansa, lordinsa ja vieläpä tuomariensa tekotukat. Sosialidemokratia vallitsi tähän aikaan Oceaniassa, Kiinassa, Japanissa ja joissakin Venäjän laajoissa tasavalloissa. Mutta Afrika, joka silloin vasta oli päässyt kapitalismin valtakauteen, muodosti heikkorakenteisen liiton. Amerikan Yhdysvallat olivat vähäistä aikaisemmin luopuneet kauppa-sotilasvallastaan. Maailman yleinen tila oli niinollen yleensä suotuisa Europan Yhdysvaltain vapaalle kehitykselle. Tätä yhtymistä tervehdittiin aluksi ilon huumaamina, mutta sitä seurasi puoli vuosisataa kestävät taloudelliset vaikeudet ja yhteiskunnallinen kurjuus. Ei ollut enää sotajoukkoja eikä juuri ensinkään maanpuolustusväkeäkään; kansanliikkeet, joita ei enää sorrettu, eivät yhtyneet mihinkäänlaisiin väkivaltaisuuksiin. Mutta paikallishallitusten kokemattomuus tai haluttomuus sai aikaan tuhoisaa epäjärjestystä.
Viisikymmentä vuotta Europan Yhdysvaltain perustamisen jälkeen olivat pettymykset niin suuret ja näyttivät vaikeudet niin mahdottomilta, että toivehikkaimmatkin alkoivat lannistua. Kumea ryskinä tiesi kaikkialla sitä, että Yhdysvaltain liitokset saumojen kohdalta natisivat. Silloin muodostui komitea, johon kuului neljätoista työmiestä. Se sai rajattoman vallan, lopetti anarkismin ja perusti Europan kansojen liiton, jollaisena se vielä nykyäänkin on. Muutamat sanovat näiden neljäntoista miehen olleen kaukonäköisiä neroja, jotka osottivat omistavansa hirvittävän voiman; toiset väittävät heidän olleen korkeintaan keskinkertaisia ihmisiä, jotka itsekin olivat säikähtäneitä ja välttämättömyyksien raatelemia, ja että he melkein vastoin tahtoaan joutuivat johtoasemaan uusien yhteiskunnallisten voimien itsejärjestäytymistyössä. Varmaa vaan on se, etteivät he kulkeneet vastavirtaa. Se järjestymismuoto, minkä he muodostivat tai näkivät muodostuvan, on yhä edelleen täydessä voimassa. Tuotanto ja kulutus tapahtuu vielä tänäänkin, hyvin vähän eroten siitä, jollaiseksi se silloin säännöiteltiin. Täydellä syyllä lasketaan uusi ajanjakso alkaneeksi heistä.
Morin esitti sitten hyvin lyhyesti uuden yhteiskunnan periaatteet.
— Se perustuu, sanoi hän, kokonaan yksilöllisen omaisuuden poissaoloon.
— Mutta eikö se ole teille aivan sietämätöntä? kysyin minä.