— Kuinkahan moni, vastasi Morin vilkkaasti, saattoi kapitalismin aikoina jättää perintöä lapsilleen? Yksi tuhannesta, yksi kymmenestätuhannesta, puhumatta siitä, että monilla sukupolvilla ei ollut edes oikeutta tehdä jälkisäädöstä. Olkoon kuinka tahansa, omaisuuden jättäminen perinnöksi oli täysin ymmärrettävää niinkauan kun vielä oli perheolot voimassa. Mutta nyt…
— Mitä, huudahdin minä, ettekö siis enää elä perheittäin?
Hämmästykseni, jota en voinut salata, näytti tuntuvan toveri Chéronista vallan hassunkuriselta.
— Me tiedämme todellakin, että avioliitto on vielä voimassa kafferien keskuudessa. Me Europan naiset emme enää anna mitään lupauksia, ja jos sen teemmekin, niin ei laki siihen kiinnitä mitään huomiota. Me olemme sitä mieltä, että kokonainen ihmiskohtalo ei saa riippua yhdestä sanasta. On kuitenkin vielä tavanjätteitä entisiltä ajoilta. Kun nainen antautuu, vannoo hän uskollisuutta kuun sarvien kautta. Itse asiassa ei mies eikä nainen anna mitään lupausta. Mutta harvinaista ei siltä ole, että heidän yhdyselämänsä kestää kuolemaan saakka. Ei kumpikaan haluaisi olla osallinen sellaisessa uskollisuudessa, jota pidetään voimassa ainoastaan valan kautta, eikä perustu ruumiilliseen tai henkiseen sopusointuun. Emme ole kenellekään mitään velkaa. Mies uskotteli muinoin naiselle, että nainen kuului hänelle. Me emme ole niin herkkäuskoisia. Me uskomme, että inhimillinen olento kuuluu ainoastaan itselleen. Me antaudumme koska haluamme ja kenelle haluamme.
Emme sitäpaitsi häpeä noudattaa vaistoamme. Emme ole mitään teeskentelijöitä. Vielä neljäsataa vuotta sitten olivat ihmiset ihan tietämättömiä fysiologiasta ja tämä tietämättömyys oli syynä suuriin hairahduksiin ja julmiin heräämisiin. Hippolyte, sanokoot kafferit mitä tahansa, yhteiskunta on järjestettävä luonnon mukaan, eikä luonto yhteiskunnan mukaan, kuten tähän saakka aivan liian kauan on tehty.
Perceval kannatti toverinsa käsitystä.
— Osottaakseni sinulle mitenkä sukupuolikysymys on järjestetty meidän yhteiskunnassamme, sanoi hän, haluan sinulle mainita, Hippolyte, että monessa tehtaassa ei johtaja edes halua kysyä onko työhöntulija mies vai nainen. Jonkun henkilön sukupuoli ei liikuta kollektivivaltiota.
— Mutta entäs lapset?
— Mitä? Lapsetko?
— Eivätkö ne jää hunningolle, kun ei ole enää perhettä?