— Nicole Langelier, muuan ruusu on pudottanut lehtensä teidän viinilasiinne, sanoi Giacomo Boni. Se ei ole tapahtunut jumalien luvatta. Juokaamme tulevaisen maailmanrauhan malja!
Josephin Leclerc kohotti lasinsa ja sanoi: Tällä chiantiviinillä on erikoisen hieno makunsa. Juokaamme rauhan malja, kun venäläiset ja japanilaiset taistelevat kiivaimmillaan Mandshuriassa ja Korealahdessa.
— Tämä sota, sanoi jälleen Langelier, osottaa maailmanhistorian suuria hetkiä! Ja voidakseen ymmärtää sen merkityksen on mentävä ajassa taaksepäin parituhatta vuotta.
Roomalaisilla ei varmaankaan ollut käsitystä barbarisen maailman suuruudesta, he eivät voineet aavistaakaan niitä suunnattomia ihmisjoukkoja, jotka sittemmin tulvivat keisarikunnan yli ja hukuttivat sen. He eivät aavistaneet, että maailmassa voisikaan olla muuta rauhaa kuin roomalainen. Ja kuitenkin oli sellainen olemassa, vanhempi ja laajempi, nim. kiinalainen rauha.
Ei niin etteivätkö he olisi olleet tekemisissä Serikan kauppiaisten kanssa. Nämä viimemainitut kuljettivat raakasilkkiä Pamirin ylätasangon pohjoisrajalle eräälle seudulle, jota sanottiin Kivitorniksi. Siellä kävivät keisarikunnankin kauppiaat. Vielä rohkeammat latinalaiset matkustajat kulkivat aina Tonkin-lahteen saakka tai pitkin Kiinan rannikkoa Hang-shang-fuhun eli Haroihin. Mutta roomalaiset eivät tietäneet, että Serika oli väkirikkaampi kuin heidän oma maansa, rikkaampi ja pitemmälle kehittyneempi maanviljelyksessä ja valtiotaloudessa.
Kiinalaiset sensijaan tunsivat valkoiset miehet. Heidän historiansa kertovat, että Keisari Antun, jossa tunnemme Marcus Aurelius Antoniuksen, lähetti heidän luokseen lähetystön, jossa luultavasti oli vaan merenkulkijoita ja kauppiaita. Mutta he eivät tietäneet, että oli olemassa roomalainen sivistys, paljo levottomampi ja väkivaltaisempi kuin heidän omansa, sitäpaitsi hedelmällisempi ja suunnattoman paljo leviämiskykyisempi, joka peitti osan samaa maapintaa, josta heidän sivistyksensä peitti toisen osan. Kokeneina puutarhureina ja maanviljelijöinä, taitavina ja rehellisinä kauppiaina elivät he onnellisina, kehittyneitten vaihtokauppatapojensa ja laajojen luottosuhteittensa kautta. Tyytyväisinä hienoon tietoonsa, erinomaiseen kohteliaisuuteensa, kokonaan inhimilliseen hurskauteensa ja muuttumattomaan viisauteensa eivät he tosiaankaan halunneet oppia tuntemaan mitenkä elivät ja ajattelivat ne valkoiset miehet, jotka tulivat Caesarin maasta. Ja hyvinkin mahdollista on, että Antunin lähettiläät tuntuivat heistä hiomattomilta ja barbarimaisilta.
Molemmat suuret sivistysmaailmat, keltainen ja valkoinen eivät tietäneet toisistaan juuri mitään aina siihen päivään asti, jolloin portugalit, purjehdittuaan Hyvän toivon niemen ympäri, alkoivat käydä kauppaa Makaon kanssa. Kristityt kauppiaat ja lähetyssaarnaajat asettuivat Kiinaan, jossa harjottivat kaikellaista väkivaltaa ja rosvousta. Kiinalaiset sietivät heitä, koska he yleensä ovat kärsivällisiä, mutta kun tuli sopiva tilaisuus, niin surmasivat he europalaisia valikoidun julmuuden kaikella hienostuneisuudella. Lähes kolmen vuosisadan kuluessa saivat jesuitat aikaan kaikkinaista sekasortoa Kiinassa. Meidän päivinämme ovat kristityt kansakunnat ottaneet sellaisen tavan, että kun järjestys häiriintyy tässä suuressa keisarikunnassa, niin he joko yhdessä tai erikseen lähettävät sinne sotilaita, jotka varastaen, väkivaltaa tehden, rosvoten, murhaten ja polttaen "palauttavat järjestystä". Vähän väliä tutkitaan maata täten rauhallisesti kivääreillä ja tykeillä. Aseettomat kiinalaiset joko eivät puolustaudu ensinkään tai puolustavat itseään huonosti; heitä surmataan joukottain miellyttävällä helppoudella.
He ovat kohteliaita ja hienotunteisia, mutta heitä syytetään siitä, etteivät pidä europalaisista. Heitä vastaan esitetään syytöksiä, jotka suuresti muistuttavat niitä, joita herra Chaillulla oli gorillaansa vastaan. Herra du Chaillu surmasi pyssyllään metsässä erään gorillan emän. Kuollessaan syleili emo vielä lastaan. Herra du Chaillu riisti poikasen emonsa rinnoilta ja raahasi sitä muassaan rautahäkissä läpi Afrikan myydäkseen sen Europassa. Mutta gorillan poika antoi hänelle paljo oikeutettua aihetta tyytymättömyyteen. Se ei rakastanut seuraa, se surmasi itsensä nälkään. "Minä en voinut", sanoo herra du Chaillu, "parantaa sen huonoa luonnetta". Me moitimme kiinalaisia ihan yhtä hyvillä syillä kuin herra du Chaillu gorillaansa.
Kun vuonna 1901 järjestys häiriintyi Pekingissä, niin palautettiin se tavallisilla keinoilla saksalaisen sotamarsalkan johdolla. Sillä tavalla hankittuaan itselleen sotamainetta tekasivat nämä viisi suurvaltaa taas yhden lukemattomista sopimuksistaan, jossa takasivat koskemattomuuden tälle samalle Kiinalle, jonka maakuntia ne jakavat keskenään.
Venäjä puolestaan valtasi Mandshurian ja sulki Korean Japanin kaupalta. Japani, joka v. 1898 oli voittanut kiinalaiset maalla ja merellä ja v. 1901 ottanut osaa suurvaltojen rauhanharrastuksiin, näki kylmällä raivolla ahneen ja hitaan karhun tulevan yhä lähemmäksi. Ja kun tämä suunnaton eläin jo ojensi kuononsa Nipponin mehiläispesää kohden, niin ryöpsähtivät keltaiset mehiläiset kerran ulos pesästään ja pistelivät karhun ruumiin kauttaaltaan kipeillä iskuilla.