Illan tultua jätin lukion ja menin kaupunkiin etsimään yökortteeriani, jonka isäni oli määrännyt minulle. Asuin viiden toverini kanssa erään käsityöläisen luona, jonka rouva keitti meille. Maksoimme siitä kaksikymmentäviisi markkaa kuussa.
Toverini koettivat alussa pilkata minua maalaisen ulkomuotoni ja huonosti-istuvien vaatteiteni tähden. Mutta he jättivät sen taas pian, kun näkivät, etten siitä välittänyt. Ainoastaan yksi heistä, erään maistraatin virkamiehen poika, jatkoi hävyttömällä tavalla saamattoman, kömpelön käytökseni matkimista, mutta minä annoin hänelle niin kovan kurituksen, että hän kadotti heti rohkeutensa. Herra Joursauvault ei voinut kärsiä minua, mutta minä täytin velvollisuuteni niin täsmällisesti, ettei hän löytänyt mitään syytä rangaista minua. Koska hänen oli tapana esiintyä epäjohdonmukaisesti ja väkivaltaisesti, nousi hänen luokallaan monesti aika meteli, johon minä en kumminkaan ottanut osaa. Kun eräänä päivänä menin kävelemään johtajan kanssa, joka osotti minulle suurta suosiota, tulin minä onneton kehuneeksi järkevää käytöstäni.
"Kunnianarvoisa isä", sanoin, "viimeiseen meteliin en ottanut osaa."
"Sinulla ei ole ollenkaan mitään syytä ylpeillä siitä", vastasi isä
Féval niin halveksivalla äänellä, että sydämeni vapisi.
Hän ei kammonut mitään niinkuin alhaista luonnetta. Ja minä tein pyhän lupauksen, etten koskaan enää sanoisi enkä tekisi mitään alhaista. Se, että tuosta ajasta lähtein olen huolellisesti karttanut kaikkea pelkuruutta ja valheellisuutta, on ainoastaan tämän kunnon miehen ansio.
Isä Féval ei ollut mikään luonteeltaan filosoofinen pappi. Hän uskoi kaikki, mitä pappismiehen täytyy uskoa, mutta sitä ei hän voinut kärsiä, että rakasta Jumalaa kiusattiin pikkuasioilla. Sen osotti hän eräänä päivänä, kun herra Joursauvault valitti hänelle jumalattomista pojista, jotka olivat edellisenä iltana kaataneet mustetta vihkiveteen.
Joursauvault oli aivan suuttunut ja murisi hampaidensa välitse: "Jumala tietää, että se oli hävytön kepponen."
"Oh, musteen tähden", vastasi isä Féval rauhallisesti.
Hän piti heikkoutta kaiken pahan alkuna. Niinpä oli hänen tapansa sanoa:
"Lusifer ja kapinoivat enkelit ovat tehneet syntiä ylpeydessään, siksi ovat he itse helvetissäkin pysyneet ruhtinaina ja kuninkaina."