Ennenkuin hän silmänsä sulki, siunasi hän lapsiaan ja kehotti heitä pysymään rehellisinä ja hurskaina. Kuollessaan ilmaisi hän sellaista lempeyttä, joka muuten oli hänen luonteelleen vieras. Opin hänen esimerkistään, että on helppo kuolla, kun on elänyt rehellisesti.
Ja minä tein päätöksen olla tästä lähtein isänä sisarilleni ja turvana hyvälle äidilleni, joka vuosi vuodelta tuli yhä heikommaksi ja kykenemättömämmäksi.
Siten oli minusta vähässä ajassa tullut mies. Suorittaessani tutkintojani isä Laucen, Porriquetin ja Marionin johdolla, tunkeutuivat levottomuutta herättävät huhut meidän maakuntaamme ja aina lukion paksujen muurien läpi. Kuultiin suurista mullistuksista ja uudistuksista, joiden piti tapahtua. Uudet kirjat, joita opettajamme antoivat meille luettaviksi, julistivat kultaisen aikakauden saapumista.
Ajan tultua, jolloin minun piti jättää lukio, syleilin isä Févalia kyynelsilmin.
Hän painoi minut lujasti rintaansa vasten. Sitte vei hän minut puutarhaan, pyökkipensasaidan viereen, missä olimme taanoin tulopäivänäni keskenämme puhelleet.
Siellä tarttui hän käteeni ja katsoi syvälle silmiini. Sitte sanoi hän:
"Älä unohda koskaan sitä, poikani, ettei älynlahjat ole minkään arvoiset ilman luonnetta. Tulet ehkä vielä kokemaan, että asiain uusi järjestys astuu isänmaahamme. Mutta nämät suuret mullistukset eivät tapahdu ilman vaikeita taisteluja. Muista silloin, mitä tänään sanoin sinulle: Äly on yksin heikko turva vaikeissa elämänpyörteissä. Ainoastaan hyve voi pelastaa, mitä pelastettava on."
Hänen näin puhuessaan, levittivät auringon viimeiset säteet purppurapunaisen valon hänen kauneille miettiväisille kasvoilleen. En ole hänen sanojaan koskaan unohtanut vaikka en ymmärtänytkään silloin häntä kokonaan. Olinhan vaan oppilas enkä mikään älykkäin niistäkään. Ja tapahtumien julmat opetukset ovat minulle myöhemmin osottaneet, kuinka hän oli oikeassa.
II.
Olin luopunut hengellisestä säädystä. Täytyihän toki ennen kaikkea elää. Mutta latinaa en ollut opetellut veitsien valmistusta varten pienessä maaseutukaupungissa. Ei, minulla oli suuremmoiset tuumat. Arenttitilamme, lehmämme, puutarhamme, kaikki tuo ei tyydyttänyt minua enää. Rose-neiti näytti minusta vielä maalaisemmalta.