En ollut kaukana heidän asunnostaan. Menin siis rouva Berthemetin luo ja sanoin hänelle kaiken.
Hän vastasi hymyillen, että olin kunnian mies. Sitte jatkoi hän vakavalla äänellä:
"Mutta minun täytyy sanoa teille jotakin. — Teidän ei pidä suotta uhrata rauhaanne. Teidän täytyy jättää kaikki toiveet, aatelismies de Saint Auge rakastaa tytärtäni, ja luulen, ettei tyttäreni hänen tunnustukselleen ole välinpitämätön. Vaikkakin minusta olisi mieluisampaa, että hän unohtaisi hänet. Sillä varallisuussuhteemme ovat täydellisesti rappiolla, ja kosijan rakkaus joutuu täten koetukselle, josta ei suurin intohimokaan ole aina voitokkaasti läväissyt."
Herra de Sain Auge! Väristys kävi levitseni, kuullessani tämän nimen Tämä mies siis oli kilpailijani! Hän omisti kaiken, mikä teki miehen vastustamattomaksi: aateluuden, kauneuden, lahjakkuuden, — hän oli suosituin runoilija ja kertoja. — Eilen juuri olin erään naisystäväni luona nähnyt hänestä pienoiskuvan, joka esitti hänet rakuunaupseerina. Ja niin kuin kaikki muutkin miehet, olin kadehtinut hänen miehekästä kauneuttaan, hänen ylhäistä viehätystään.
Joka aamu kuulin naapurini, kauppiaan rouvan laulavan hänen kuolematonta romanssiaan "Le Gagea."
Siitä ei ollut vielä kauvan, kuin luin ihastuksella hänen filosoofisen romaaninsa "Cynégyre", joka oli hänelle avannut akateemian portit ja oli saattanut varjoon Florianin "Numa Pompiliuksen."
Ja tämä mies, "Gagen" tekijä, Fénelonin ja Voltairen seuraaja, oli kilpakosijani. — Olin täydellisesti hämmästynyt, hämmästykseni oli melkein suurempi kuin tuskani.
"Kuinka, rouva", huudahdin, "herra de Sain Auge?"
"Kyllä", vastasi rouva Berthemet päätä nyökäten, "lahjakas nuori mies — mutta ette kai luule hänen olevan runoelmiensa sankarien kaltainen. — Oi Jumala, ei, ei, hänen rakkautensa loppuu rikkautemme keralla."
Sitte lisäsi hän ystävällisellä äänellä, että hän surkutteli sydämestään, ettei hänen tyttärensä vaali ollut kohdistunut minuun.