"Lahjakkaisuus yksin ei tee onnea", sanoi hän, "päinvastoin pitäisi kaikkien erinomaisilla lahjoilla varustettujen miesten — puhujien, runoilijoiden ja niin edelleen, jäädä mieluummin yksikseen. Heidän kykynsä tekee heidät itsekkäiksi."
Mutta minä en kuullut enää, mitä hän puhui. — Hänen ilmotuksensa oli tappanut rakkauteni? — Rakkaus ei voisi elää ilman toivoa. Yhdellä ainoalla sanalla oli minun rakkauteni kuollut.
Chevalier de Sain Auge! Pitikö minun se kestää? — Vaikkakin sydämeni vuoti verta, niin tunsin kumminkin jonkinlaista tyydytystä ajatellessani, että tuo kilpailija, samoinkuin minutkin, myöskin jonkun toisen olisi lyönyt laudalta.
Suutelin rouva Berthemetin kättä, sitte jätin hitaasti ja äänetönnä talon. Olin epätoivoinen, mutta en tuntenut mitään tuskaa, vaan hämmästystä, häpeää ja pelkoa siitä, että parhain minussa, rakkaus voisi sammua.
Mennessäni Pont-Neufin yli, päästäkseni hävitettyyn kaupungin-osaani, näin erään patsaan jalustan juurella, jolla jalustalla oli ennen kohonnut Henrik IV:nnen muistopatsas, miehen seisovan ja laulavan juhlallisella äänellä marseljeesia. Ympärillä seisojat lauloivat kuorossa paljain päin loppuosan: "Aseihin kansalaiset!"
Mutta kun hän alotti syvällä, totisella äänellä viimeisen värssyn: "Pyhä rakkaus isänmaahan!" Silloin meni innostuksen väristys läpi kansan.
Kuullessani sanat: "Vapaus, rakastettu vapaus" vaivuin minä polvilleni keskelle katua, ja näin, että kaikki kokoontuneet polvistuivat heti kanssani. Oi isänmaa, isänmaa, kuinka ihanan täytyy sinun olla, kun lapsesi noin sinua rakastavat! Onnellinen, joka voi mennä edestäsi kuolemaan!
Veripunainen laskeva aurinko kuvastui Seinen aalloissa. Tämä hitaasti sammuva loiste näytti minusta onnellisen ajan viime tervehdykseltä, joka aika oli takanani.
Kun olin sulkenut pienen huoneeni oven, tunsin että yö oli tullut sydämeeni, oli kuin olisin lyönyt ruumisarkkuni kannen kiinni ylitseni.
"Kaikki on ohi", sanoin nyyhkien itsekseni, "en rakasta enää Amélieta. Mutta miksi en voi kumminkaan mitään muuta ajatella kuin häntä? Miksi itken niin katkeria kyyneleitä kuolleen rakkauteni tähden?"