Miten on laita, serkkuseni, olenko tärvellyt sadut?
LAURA.
Puhukaa, puhukaa, minä kuuntelen.
RAIMUND.
Jos minun olisi valittava, niin antaisin mielelläni kokonaisen kirjaston filosofisia teoksia, kunhan minulle jätettäisiin Aasinnahka. Kirjallisuudessamme on vain La Fontaine vaistonnut Hanhi-emon tavoin maankamaran runouden, kotoisten seikkain vanhan ja syvän viehätyksen.
Mutta sallikaahan minun koota yhteen eräitä tärkeitä huomioita, joita ei sovi jättää keskustelun satunnaisuuksien siroteltaviksi. Kielet olivat alkujaan täynnä kuvia ja elähdyttivät kaikkea, minkä nimesivät. Ne varustivat inhimillisillä tunteilla tähdet, pilvet, "taivaan lehmät", valon, tuulet, aamuruskon. Kuvallisesta, eloisasta kielestä sukeutui myytti ja myytistä syntyi satu. Satu muuntui lakkaamatta, sillä muuntuminen on olemassaolon ensimmäinen välttämätön ehto. Se käsitettiin sanan- ja kirjaimenmukaisesti, ja onneksi ei ollut olemassa henkeviä ihmisiä, jotka olisivat alentaneet sen vertauskuvaksi siten sen paikalla surmaten. Kelpo väki näki Aasinnahassa Aasinnahan itsensä, ei enempää eikä vähempää. Perrault ei etsinyt siitä muuta. Tuli tiede, joka yhdellä ainoalla silmäyksellä käsitti myytin ja sadun pitkän kehityslinjan ja sanoi: "Aamurusko muuttuu Aasinnahaksi." Mutta sen on lisättävä, että Aasinnahka, kohta kun se kuviteltiin, sai erikoisen piirteensä ja eli omaan laskuunsa.
LAURA.
Minä alan oivaltaa, mitä sanotte. Mutta koska mainitsette Aasinnahan, tunnustan teille, että sen tarinassa on eräs seikka, joka loukkaa minua mitä suurimmassa määrässä. Onko joku intialainen antanut Aasinnahan isälle tuon inhoittavan, omaan tyttäreen kohdistuvan intohimon?
RAIMUND.
Jos syvennymme myytin ytimeen, niin teitä säikyttävä sukurutsaus näyttää varsin viattomalta. Aasinnahka on aamurusko; se on auringon tytär, koska se on valon aiheuttama. Kun sanotaan kuninkaan rakastuneen tyttäreensä, niin tuo merkitsee, että aurinko noustessaan tavoittelee aamuruskoa. Vedojen mytologiassa Prajapati, luomisen herra, koko luomakunnan kaitsija, täysin sama kuin aurinko, ajaa takaa tytärtänsä Ushasta, aamuruskoa, joka pakenee häntä.