LAURA.
Olipa kuninkaanne aurinko tai mikä hyvänsä, joka tapauksessa hän minua loukkaa, ja minä olen vihoissani hänen keksijöilleen.
RAIMUND.
He olivat viattomat ja niinmuodoin vailla moraalia… Älkää väittäkö vastaan, serkku, siveellinen turmelus se vasta antaa moraalille olemisen oikeuden, samoinkuin väkivalta tekee välttämättömäksi lain. Kuninkaan tytärtänsä kohtaan tuntema tunne, jota perintä tieto ja Perrault ovat hartaan vilpittömästi kunnioittaneet, todistaa sadun korkeata ikää sijoittaen sen aina Ariadnen patriarkaalisten heimojen aikoihin. Näissä viattomissa paimenperheissä ei sukurutsausta ollenkaan kammoksuttu; isän nimenä oli "se, joka suojelee", veljen nimenä "se, joka auttaa", sisaren "se, joka lohduttaa", tyttären "se, joka lypsää lehmät", puolisoa nimitettiin "väkeväksi". Nämä auringonmaan härkäpaimenet eivät olleet lainkaan keksineet häveliäisyyttä. Heidän keskuudessaan nainen oli vailla salaperäisyyttä ja niinmuodoin vaaraton. Patriarkan tahto oli ainoa laki, joka salli miehen tuoda itselleen puolison kahden valkoisen härän vetämissä vankkureissa, tai kielsi sen häneltä. Jos isän ja tyttären liitto olojen pakosta olikin harvinainen, ei sitä kuitenkaan moitittu. Aasinnahan isä ei synnyttänyt mitään pahennusta. Pahennus on luonteenomainen sivistyneille yhdyskunnille, joiden kalleimpien huvitusten joukkoon se kuuluu.
OKTAVIUS.
Minä sallin teidän jaaritella. Mutta olen varma siitä, etteivät selityksenne kelpaa mihinkään. Moraali on ihmisessä myötäsyntyinen.
RAIMUND.
Moraali on tapoja käsittelevää tiedettä; se muuttuu tapojen ohella. Se on erilainen eri maissa eikä pysy missään kymmentä vuotta ennallaan.
Teidän moraalinne, Oktavius, ei ole isänne moraali. Myötäsyntyiset aatteet ovat pelkkää haavetta.