Oikeastaan ei Fontanet, enempää kuin toisetkaan toverini, moittinut laukkuani kuin yhden ainoan ominaisuuden, sen outouden vuoksi. Se ei ollut samanlainen kuin muut laukut; siitä kaikki se paha, minkä se minulle aiheutti. Lapsissa elää väkivaltainen yhdenvertaisuuden tunne. He eivät siedä mitään erikoista tai omituista. Tätä seikkaa ei enoni ollut pitänyt riittävässä määrin silmällä antaessaan minulle turmiollisen lahjansa. Fontanet'n koululaukku oli kamala. Hänen molemmat vanhemmat veljensä olivat sitä viljelleet kumpikin vuorollaan, joten se ei voinut enää tulla likaisemmaksi; nahka oli ihan hankautunut ja halkeillut, hävinneet soljet oli korvattu nuorasolmuilla. Mutta koska laukku ei ollut mitenkään erikoinen, ei Fontanet'lla ollut siitä koskaan ikävyyttä. Kun minä astuin koulun pihamaalle salkku selässä, kajahti heti korviasärkevä kirkuna, minut piiritettiin, minua tyrkittiin, minut paiskattiin maahan mahalleni. Fontanet nimitti sitä kilpikonnaleikiksi ja nousi itse minun selkäkilvelleni. Hän ei ollut kovin painava, mutta asia nöyryytti minua. Päästyäni jälleen jaloilleni hyökkäsin heti hänen lakkinsa kimppuun.
Hänen lakkinsa oli aina uusi ja minun laukkuni auttamattoman kestävä, valitettavasti! Ja meidän väkivaltaisuutemme punoutuivat heltymättömän kohtalon voimasta jatkuvaksi jaksoksi kuten Atridein suvun rikokset muinaisina aikoina.
9.
Decius Musin viimeiset sanat.
Penkoessani tänä aamuna rantalaiturin kirjavarastoja löysin eräästä kymmenen sentiimin laatikosta yksinäisen nidoksen Liviuksen historiaa. Selailin sitä umpimähkään ja osuin tähän lauseeseen:
105
"Rooman armeijan jäännökset pääsivät Canusiumiin yön suojassa." Tuo toi mieleeni herra Chotardin. Nyt on seikka se, että herra Chotardin muisto aina ilahduttaa minua. Minä ajattelin häntä vielä palatessani kotiin aamiaiselle. Ja koska huulillani väikehti hymy, kysyttiin minulta, mistä mielihyväni johtuu.
— Se johtuu siitä, lapsukaiseni, että muistelin herra Chotardia.
— Kuka on tuo Chotard, joka saa sinut hymyilemään?
— Minä kerron sen. Jos ikävystytän teitä, niin olkaa kuuntelevinanne ja jättäkää minut siihen luuloon, ettei itsepintainen kertoja kerro juttujaan vain omaksi huvikseen.