— Tehtaani? Se käy itsestään.
Antero katkaisi äkkiä heidän keskustelunsa:
— Äiti, äiti! Ison kiven alla on leppäkerttuja, hyvän Jumalan lintuja.
Niitä on siellä ainakin miljoona, varmasti!
— Ole vaiti ja mene leikkimään, vastasi hänen äitinsä kuivasti.
Maalaajain ystävä virkkoi jälleen kauniilla, lämpöisellä äänellään:
— Olipa tosiaankin hauskaa jälleen tavata! Ystäväni kyselevät minulta usein, miten kaunis rouva Trévière nykyjään voi. Minä sanon heille, että hän on yhä — ja entistä enemmän — kaunis rouva Trévière. Näkemiin, hyvä rouva.
— Näkemiin, herra Lassalle.
Antero tuli takaisin.
— Äiti, eivätkö kaikki linnut ole hyvän Jumalan lintuja? Onko pirun lintujakin olemassa? Äiti, sinä et vastaa mitään… Miksi et?
Antero nyki äitiään hameesta. Äiti nuhteli häntä.