— Kat sanoi minulle eilen näinikään: "Pääskyset ovat lähteneet tänä vuonna varhemmin kuin tavallisesti; se ennustaa aikaista ja ankaraa talvea." Niin sanoi Kat. Ja sitten minä näin äidin. Hän oli valkoisessa puvussa ja hänen hiuksensa hohtivat, mutta hänellä ei ollut kukkia, kuten edellisellä kerralla. Hän sanoi minulle: "Jessy, ota kirstusta eno Bogin turkisviitta ja korjaa se, jos se on huonossa kunnossa." Minä nousin ja hain kohta noustuani viitan kirstusta. Se on ratkeillut useista kohdin. Minä korjaan sen.
Talvi tuli sellainen kuin pääskyset olivat ennustaneet. Bogus yritti viittaansa kietoutuneena, jalat liedellä, parsia eräitä tutkimuksensa lukuja. Mutta joka kerta, kun hänen oli onnistunut sovittaa uudet kokemuksensa yleisen pahan teoriaan, saattoi Jessy hänen aatteensa epäjärjestykseen tuomalla hänelle tuopin hyvää olutta tai ainoastaan näyttämällä silmänsä ja hyvän hymynsä.
Kevään tultua eno ja sisarentytär retkeilivät pelloille ja niityille. Jessy toi retkiltä kasvia, joiden nimet eno mainitsi ja jotka Jessy itse illalla luokitteli niiden ominaisuuksien mukaan. Eräänä iltana hän levitteli pöydälle päivällä kokoamiansa kasveja ja sanoi enolle:
— Eno Bog, nyt minä tunnen kaikkien niiden kasvien nimet, jotka olet minulle maininnut. Tässä ovat ne, jotka parantavat, ja tuossa ne, jotka lohduttavat. Minä tahdon ne säilyttää voidakseni ne aina tuntea ja opettaakseni toisiakin ne tuntemaan. Nyi tarvitsisin ison kirjan, jossa voisin ne kuivata.
— Ota tämä, sanoi Bog.
Hän ojensi tytölle ensimmäisen nidoksen Inhimillisiä erehdyksiä koskevaa tutkimustaan.
Kun nidoksen joka lehden välissä oli kasvi, otettiin seuraava nidos.
Kolmen kesän kuluessa oli koko teos muuttunut kasvikokoelmaksi.
III.
Susannan kirjasto.
1.