Herra Louis Figuier, joka muuten on kunnon mies, menettää mielenrauhansa, jos sattuu muistamaan, että Ranskan pienet pojat ja tytöt voivat vielä tuntea Aasin nahan. Hän on kirjoittanut esipuheen, jossa nimenomaan kehoittaa vanhempia estämään lapsiansa lukemasta Perraultin tarinoita ja korvaamaan ne teoksilla, joita on kirjoittanut hänen ystävänsä, tohtori Ludovicus Ficus. — Sulkekaa tuo kirja, neiti Jeanne, jättäkää "Sininen lintu", joka teitä kovin ihastuttaa ja itkettää, ja ryhtykää nopeasti tutkimaan eetteriteorioja. Olisipa häpeä, ellette seitsemänvuotiaana olisi muodostanut itsellenne varmaa mielipidettä typpihappeuman anesteesisestä kyvystä! — Herra Louis Figuier on keksinyt, että haltijattaret ovat kuviteltuja olentoja. Senvuoksi hän ei voi sietää niistä puhuttavan lapsille. Hän puhuu heille merilinnunlannasta, joka ei ole lainkaan kuviteltua. —? Hyvä herra tohtori, haltijattaret ovat olemassa juuri sen vuoksi, että ovat kuviteltuja. Ne elävät teeskentelemättömän raikkaissa mielikuvituksissa, jotka ovat luonnostaan herkät vastaanottamaan kansantarinain ikinuorta runoutta.
Vähäisinkin kirja, joka herättää runollisen ajatuksen, luo mieleen kauniin tunteen, liikuttaa ihmismieltä, on lapsille ja nuorisolle verrattomasti arvokkaampi kuin kaikki teidän kirjarähjänne, jotka ovat täpötäynnä mekaanista tietoa.
Pienet ja suuret lapset kaipaavat kertomuksia, kauniita runomittaisia tai suorasanaisia kertomuksia, teoksia, jotka meitä naurattavat tai itkettävät ja täyttävät mielemme hurmauksella.
Tänään sain suureksi ilokseni käsiini kirjan, jonka nimi on Lumottu maailma ja joka sisältää tusinan verran haltijatartarinoita.
Se herttainen ja oppinut mies, joka on tarinat koonnut, herra de Lescure, osoittaa esipuheessaan, mitä ihmismielen ikuista tarvetta hengetärten maailma vastaa.
"Tarve unohtaa maa ja todellisuus, niiden pettymykset ja häväistykset, jotka ovat katkeria ylväille mielille, niiden väkivaltaiset iskut, joita hienotunteisten on katkera sietää, on yleinen. Haave pikemmin kuin nauru erottaa ihmisen eläimistä ja todistaa hänen ylemmyyttänsä."
Haaveen tarve ilmenee jo lapsessa. Se tuntee mielikuvituksensa työskentelevän, ja sitä varten se tahtoo tarinoita.
Tarinoitsijat luovat maailman uudelleen oman mielensä mukaan ja antavat heikoille, yksinkertaisille ja pienille tilaisuutta luoda sen uudelleen omalla tavallaan. Niinpä heidän vaikutuksensa onkin mitä miellyttävin. He auttavat kuvittelemaan, tuntemaan, rakastamaan.
Älkää ollenkaan pelätkö, että he pettävät lasta kansoittaessaan hänen mielensä kääpiöillä tai haltijattarilla. L,apsi tietää varsin hyvin, ettei noita viehättäviä ilmiöitä löydä todellisuudesta. Teidän huvittava tieteenne se pettää; se se kylvää erehdyksiä, joita on vaikea korjata. Pienet pojat, jotka eivät osaa ollenkaan varoa, luulottelevat herra Verne'iin luottaen, että kuuhun voi päästä tykinkuulassa ja että elimistö kykenee vahingoittumatta vapautumaan painolakien vaikutuksesta.
Näistä taivaallisia avaruuksia tutkivan jalon tieteen, vanhan ja kunnianarvoisen tähtitieteen irvikuvista puuttuu totuus samoinkuin kauneuskin.