Mitä hyötyä on lapsilla järjestelmättömästä tieteestä, näennäisen käytännöllisestä kirjallisuudesta, joka ei puhu älylle eikä tunteelle?
Meidän olisi palattava kauniisiin legendoihin, runoili jäin ja kansojen runouteen, kaikkeen, mikä värisyttää kauneudellaan.
Yhteiskuntamme on valitettavasti täynnä apteekkareja, jotka pelkäävät mielikuvitusta. He ovat väärässä. Mielikuvitus haaveilleen kylvää maailmaan kaiken kauneuden ja kaiken hyveen. Se yksin tekee ihmisen suureksi. Oi äidit! Älkää pelätkö, että se turmelee lapsianne! Päinvastoin: se suojaa heitä tavanomaisista virheistä ja helpoista erehdyksistä.
2.
Keskustelua saduista ja tarinoista.
Laura, Oktavius, Raimund.
LAURA.
Auringonlaskun purppurajuova on kalvennut, ja taivaanranta on käynyt oranssinväriseksi; ylempää on taivas haaleanviheriä. Tuolla tuikkaa ensimmäinen tähti; se on ihan valkoinen ja värisee… Nyt näen jo toisenkin ja vielä toisen ja kohta en voi niitä enää laskeakaan. Puiston puut ovat tummenneet ja näyttävät suurenneilta. Tuo pieni tie, joka kulkee orjantappura-aitojen keskitse ja jonka jokainen kivi on minulle tuttu, näyttää tällä hetkellä suurelta, vaaralliselta ja salaperäiseltä, ja minä kuvittelen tahtomattani, että se johtaa sellaisiin seutuihin, joita näemme unessa. Kuinka kaunis on yö ja kuinka hyvä onkaan hengitellä!. Minä kuuntelen teitä, serkku, puhukaa meille saduista ja tarinoista, koska teillä on paljon mielenkiintoista sanottavaa. Mutta olkaa ystävällinen: älkää niitä tärvelkö. Sanon jo ennakolta, että ihailen niitä. Siinä suhteessa minä hieman kadehdin pikku tyttöäni, joka kysyy, ovatko jättiläiset ja haltijattaret "oikein totta".
RAIMUND.
Hän on vuosisadan lapsi. Epäilys puhkee hänessä ilmi ennen viisaudenhampaita. Minä en kuulu mainitsemanne lyhythameisen ajattelijattaren koulukuntaan; minä uskon haltijattariin. Haltijattaret ovat olemassa, serkkuseni, koska ihmiset ovat ne luoneet. Kaikki, mitä kuvittelemme, on todellista; mitään muuta todellista ei ole olemassakaan. Jos joku vanha munkki tulisi minulle sanomaan: "Minä olen nähnyt Pirun; sillä on häntä ja sarvet", niin minä vastaisin munkille näin: "Arvoisa isä, jos myönnetäänkin, että Pirua ehkä ei ole olemassakaan, niin te olette hänet luonut; nyt hän epäilemättä on olemassa. Varokaa häntä!" Serkku hyvä, uskokaa haltijattariin, jättiläisiin ja muuhun.