Vastapäätä olevassa huoneessa oli sihteerin vuode valkoisten, pitsireunuksisten musliiniverhojen ympäröimänä; siellä oli myös pukeumapöytä täynnä harjoja, saksia ja lukemattomia hajuvesipulloja, sekä hyllypöytiä, jotka uhkuivat pienten posliinikapistusten paljoutta ja joille oli aseteltu koreja vahakukkasineen ynnä muita »muistoja» Turun naisilta. Ja kaikkialta löyhkäili vastaan kotona tehdyn ruusuöljyn äitelän voimakas tuoksu.
Muistan hyvin erään päivällisen heidän luonaan syksyllä vuonna 1849. Majuri istui pöydän päässä ja oli kaikki viinipullot hänen eteensä riviin asetettu, »sillä niistä pidän minä — tuhattulimaista vieköön — paremmin huolta kuin veljeni Nisse», joka istui pöydän toisessa päässä, tarjoillen lientä. Samalla kuin Nassen koko huomio oli kohdistettu siihen, että lasit aina olivat täynnä, toisteli Nisse herkeämättä: »Saanko luvan tarjota lientä lautasellisen lisää?» — tahi »olkaa niin hyvä, hieman lisää pasteijia!»
Majuri Nasse puheli kovaäänisesti pöytänsä päässä ja kun Nisse kuuli mistä keskusteltiin, puuttui hänkin puheeseen: »Niin herraseni, jos suvaitaan minunkin lausua ajatuskantani tässä asiassa, niin täytyy minun tunnustaa, että minä kaikinpuolin olen samaa mieltä veljeni kanssa».
»Mitä, tuhatmiljoonaa korvennettua rakuunaa, se Nisse siellä sanoo?» huusi silloin Nasse.
»Eipä mitään toki, rakas veljeni, lausuinhan vain mielipiteeni asiassa.»
Kun sitten paistia ympäri pöytää tarjoiltiin, lausahti majuri: »Tahdonpa herroille kertoa, että olen itse nämä pyyt, tuhattulimaista sarvipäätä soikoon, ampunut joka ainoan. — Sepä olikin onnellinen metsästyspäivä. Viisi pyytä kahdella laukauksella tipahti.»
»Hm — hm» — yskiskeli hiljoilleen Nisse, joka samana aamuna oli pyyt torilta ostanut.
»Mitä tuhannenmoista se Nisse siellä sanoo?» huusi majuri.
»Oo, tuota, eihän mitään toki, ei kerrassaan mitään, rakas veljeni; tahdon vain kunnianarvoisille vieraillemme huomauttaa, että minä itse olen nämä etikkakurkut pannut säilytysastiaan.»
Kun jälkiruokaa tarjottiin, huomautti Nisse: »Minä toivon, herraseni, että hillo teille oivallisesti maistuu, sillä minä olen itse noukkinut marjat ja keittänyt ne hilloksi ja tämän munakakun olen minä itse paistanut.»